MAVIS STAPLES: We´ll Never Turn Back

Arvio julkaistu Soundissa 04/2007.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Olin siinä uskossa, ettei Mavis Staples suostu näinä aikoina laulamaan mistään kaikkivaltiasta jumalaa vähäisemmästä. Väärässä olin, sillä uudella albumillaan tämä soulin ja gospelin mahtinainen palaa toiseen mieliaiheeseensa eli kansalaisoikeustaisteluun.

Arvio

MAVIS STAPLES
We´ll Never Turn Back
Anti

Olin siinä uskossa, ettei Mavis Staples suostu näinä aikoina laulamaan mistään kaikkivaltiasta jumalaa vähäisemmästä. Väärässä olin, sillä uudella albumillaan tämä soulin ja gospelin mahtinainen palaa toiseen mieliaiheeseensa eli kansalaisoikeustaisteluun. Kolmanneksi elementiksi hahmottuvat laulajattaren Yhdysvaltojen Etelän syvyyteen johtavat juuret.

Suurin osa tusinasta laulusta periytyy niiltä ajoilta, jolloin Staple Singersin kaltaiset aktivistit joutuivat väistelemään henkensä kaupalla poliisin ja kansalliskaartin pamppuja. Nostalgiasta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vaatimus on ajankohtainen vuosituhannesta riippumatta. Hirvittää ajatellakin, kuinka mitätöntä 98 prosenttia nykypäivän pinnalta koreasta r&b:stä ja hip hopista on tämän musiikin rinnalla.

Soitto iskee yhtä voimallisesti kuin sanat. Ry Cooderin tuotanto tuo mieleen North Mississippi All Starsin konstailemattoman karhean nykybluesin. Taustoja laulavat Ladysmith Black Mambazo ja legendaarisen Freedom Singersin jäsenet. Uskomattomin tapaus on itse Mavis: sanoman yhteiskunnallisuus ei peitä äänen taivaallista seksikyyttä. 

Lisää luettavaa