Näkemiin, Mal, ja kiitos kaikesta – Block Buster listaa AC/DC-biisit, joilla edesmennyt Malcolm Young oli parhaimmillaan

Alisa Komendova

Kuopiolainen Block Buster ei häpeile myöntää, että sen musiikkiin on ammennettu huomattavasti vaikutteita AC/DC:ltä. Niinpä kun tieto Malcolm Youngin kuolemasta tuli, tuntui bändistä sopivalta listata mainekkaan komppikitaristin kirkkaimmat hetket. Ja tässä ne ovat, kuuntele kymmenen biisin Spotify-lista alempaa.

Mikäli Bon Joviakin taannoin lämmitellyt Block Buster ei ole ennestään tuttu, orkesterista löytyy lisätietoa sen Facebook-sivulta. Ja tällainen yhtyehän on nyt kysymyksessä:

Malcolmin makeimmat riffit Aarni Metsäpellon mukaan

Kun Aarni vetää meillä komppikitaraa laulun ohella, niin oli luontevaa laittaa se laatimaan tämä lista ja muutamat kommentit biisivalinnoista. Linkki soittolistaan löytyy alta. Tästäpä lähtis.

1. If You Wan’t Blood (You’ve Got It)

Tässä mielestäni käytännössä kovin ”Malcolm biisi”, joten aloitetaanpa listaus sillä! Kun ensimmäinen isku tulee ja biisin riffi lähtee käyntiin Malcolmin helvetin tiukalla otteella, on kylmät väreet taattu joka kerta. Kyseinen riffi on meillä myös vakiona soundcheckissä kun kitaroita tsekataan.

2. It’s Long Way to the Top

Se mistä kaikki (minun mielestäni) alkoi. Ei helkkarin jykevään ja mukaansatempaavaan riffiin tarvita paljoa: tässä jamitetaan käytännössä vain yhtä sointua.

3. Beatin’ Around the Bush

Yksi väkevimpiä biisejä Bon Scottin ajalta, kiitos biisin riffin ja Malcolmin helvetin kovan komppiraidan. Vaikka useat Malcolm-riffit muodostuvat avosoinnuista, on tässä hyvä osoitus siitä, että samalla otteella lähtee myös nopeat ”single note” -tuuttaukset.

4. TNT

Näin AC/DC:n ensimmäisen kerran livenä Helsingin Olympiastadionilla vuonna 2009 ja muistan T.N.T:n olleen yksi keikan kohokohdista. Angus lavan edustalla huutamassa perinteistä ”Oi!”-huutoaan Malcolmin vetäessä taustalla yhtä rockhistorian häijyimmistä riffeistä vakaammin kuin kivi. Ai että!

5. Shoot to Thrill

Shoot to Thrillin energia on omaa luokkaansa. Tässä yksi lukuisista esimerkeistä siitä, miten hienosti Angus ja Malcolm täydentäävät toinen toistaan.

6. Walk All Over You (Live in Paris 1979)

Tämä biisi toimii toki myös levyllä helvetin hyvin, mutta oli kuitenkin pakko valita live-veto vuodelta ’79, jossa Malcolmin ja Anguksen kitaravallin tuottama voima on lähes käsinkoskeltavissa. Kyseessä ääniraita legendaariselta Let There Be Rock: The Movie -konserttitaltioinnilta, joten tämä versio tuo väistämättä mieleen Phil Ruddin kaahailemassa Porchellaan samalla kun Cliff lentää jotain muinaista lentokonetta siinä vierellä. Tässä kokonaisuudessa on enemmän actionia kuin useimmissa action-leffoissa.

7. Overdose

Luvattoman vähälle huomiolle jäänyt klassikko, joka on jälleen kerran Malcolmia parhaimmillaan. Tällä levyllä (Let There Be Rock) erityisen hienoa on se, että kitarastyrkkarit on miksattu käytännössä kuulijan korvaan kiinni. Voit kuulla pienimmätkin plektran hipaisut ja sormien liikkeet otelaudalla samalla kun riffit porautuvat tärykalvosta läpi sirkkelin lailla.

8. Flick of the Switch

Ja tässäpä ehkä kenties bändin aliarvostetuimman lätyn nimikkobiisi. AC/DC halusi ottaa askeleen takaisin juuriensa suuntaan massiivisen tuotannon omaavan For Those About to Rockin jälkeen onnistuen siinä mielestäni erinomaisesti, vaikkei suuri yleisö sitä ilmeisesti ymmärtänyt. Tämän unohtuneen klassikon riffi on yksi suosikeistani koko bändin tuotannossa. Itselleni biisin kohokohta on soolo, joskaan ei itse soolon vaan tuon riffin ansiosta joka jyrää taustalla täydellisen kurinalaisesti.

9. What’s Next to the Moon

Sanoituksiensa lisäksi What’s Next To The Moon on jotain hieman erilaista myös kitaraosastoltaan. Sen riffi muodostuu käytännössä vain vapaina soitetuista D-, A- ja E -kielistä, mutta hemmettiläinen, millä tarkkuudella ne äänet tuotetaan. Erityishuomiona mainittakoon, että Malcolmin laulu tuplaa kolmannen säkeistön Bonin kanssa. Perkeleen häijyn kuuloista kamaa tämäkin!

10. Let There Be Rock (Live at Donington)

Let There Be Rockia ei olisi voinut jättää tältä listalta millään pois. Ja totta kai live-versio piti tästäkin napata. Kitaristina ei voi muuta kuin nostaa hattua sille zen-tason kärsivällisyydelle, millä Malcolm paahtaa tiukkaa komppia taustalla pelkän A-soinnun voimin samalla, kun veli Angus juoksentelee ympäri stadioneita vetäen sooloa. Luulen, että tätä pätkää on leikattu hyvin reilulla kädellä tuosta kyseisestä soolosta, sillä se on ollut livenä usein 15-minuutin luokkaa. Kyllä se Malcolm vain on aivan omassa sarjassaan!