Mitä Helvettiä Nyt Taas -herrat kalastivat suomenkielisistä powerpop-helmistä hykerryttävimmät

Viikon 7 Sunnuntaisoittari pitää sisällään tuotantoa muun muassa yhtyeiltä Aknestik, Lasten Hautausmaa ja Särkyneet.

Että mitähän helvettiä nyt taas?
Kuva: Allan Leppänen

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Vaasalainen Mitä Helvettiä Nyt Taas on kaunoisan kaihoisan karheankauniisti heläjävää voimapoppia ensimmäisellä kotimaisella esittävä tuoreehko pumppu, jonka taustalta löytyy muun muassa The Lieblings- ja The Sugarrush -yhteyksistä tuttuja alan osaajia.

Poikain tuorein single on pari viikkoa sitten ilmestynyt, The Posiesin Ken Stringfellow’n avustuksella taltioitu Joka päivä töitä teen, joka yhä vielä keikkuu myös viikoittain päivittyvällä Parasta juuri nyt -soittolistallamme.

Tänään MHNT-laulaja-kitaristi Timo Silvennoinen ja kitaristi Andy J. Prinkkilä saapuivat vieraaksemme Sunnuntaisoittari-aiheen tiimoilta: pyysimme miekkosia iskemään läjään 10 kovaa suomenkielistä powerpop-kappaletta. Alla saatu saldo perusteluineen.

”Stemmat pölähtää ja kitarat helisee. Sedät osaa, sedät hoitaa. Vuodesta ja levystä toiseen.

Aknestik: Tytöt hymyilee (albumilta Vedenpaisumus, 2001)

Tämä biisi kiteyttää sen, mistä popmusiikissa on kyse.

Moppitopit (Poverty Stinks): Tähtiä silmissäni nään (single, 1993)

Jarmo Laineen ääni jakaa mielipiteitä, mutta Poverty Stinks ja alter egonsa Moppitopit jahtasi aikoinaan täydellistä popbiisiä varsin hyvällä osumaprosentilla.

Egotrippi: Pikkuinen (albumilta Vuosi nolla, 2015)

– Stemmat pölähtää ja kitarat helisee. Sedät osaa, sedät hoitaa. Vuodesta ja levystä toiseen.

Jonna Tervomaa: Minä toivon (albumilta Eläköön, 2013)

Jonnan debyytti oli melkoinen shokki tullessaan; tällaista musaa voi tehdä myös suomeksi! Tämä artistin myöhempää tuotantoa edustava kappale on malliesimerkki powerista, joka muodollisesti pätevästä powerpop-musasta monesti puuttuu: laulusuoritus ei jätä kysyttävää.

Särkyneet: Tyttöjä säälittää (albumilta Kaupungin kutsu, 2013)

Ihanaa ja kaunista. Pientä ja voimakasta. Rupista ja sileää. Otetaan pari tällaista.

Tom Stenmanin ääni pitää saada Unescon maailmanperintökohteeksi – nuorten popparien leuat tippuivat lattiaan miehen laulua ensimmäisen kerran The Refreshmentsissä kuullessa.”

Janne Laurila: Kultaisia pisteitä (albumilta Kultaisia pisteitä, 2009)

Office Buildingin jälkeen Laurila on tehnyt paljon powerpopimpaa matskua, muun muassa tämän, rikollisen vähälle huomiolle jääneen ja muitakin aivan loistavia biisejä sisältävän albumin nimibiisin.

Lasten Hautausmaa: Salaa tupakalle (albumilta II, 2016)

Rumaa ja kaunista samassa paketissa. Vähän niin kuin meidän Andy.

Maanvaiva: Kalpeanaama (single, 2015)

Tom Stenmanin ääni pitää saada Unescon maailmanperintökohteeksi – nuorten popparien leuat tippuivat lattiaan miehen laulua ensimmäisen kerran The Refreshmentsissä kuullessa. R.i.p. Club 25.

Epilä: Avohakkuu (albumilta Avohakkuu, 2010)

Tampereen powerpopsuperbändi, joka on ehkä enemmänkin 2000-lukuista kitarapoppia kuin varsinaista power-sellaista. Guava olisi kuulunut listalle, mutta sitä ei Spotifysta löydy… Epilä oli edellä aikaansa tehdessään Ajatuspoliisi-sinkullaan yhteistyötä The Posiesin Jon Auerin kanssa.

Gim Kordon: Ei ole helppoo (albumilta Ei ole helppoo, 2014)

– Klassikko jo syntyessään. Kestää isältä pojalle.

Sunnuntaisoittari: Suomenkielisiä powerpop-aarteita à la Mitä Helvettiä Nyt Taas

Menneiden aikain Sunnuntaisoittarien pariin sopii ohjautua tästä.