Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Helsinkiläinen Acid Runs sekoittelee melodista punkia Motörhead-henkiseen metalliseen paahtoon ja hetkittäin jopa kraut rockin sävyihin (tästä esimerkkinä kannattaa tsekata kuusiminuuttinen Head Aloft). Urallaan jo kahden kokopitkän verran edenneen yhtyeen jäsenet eivät ole mitään eilisen teeren poikia, sillä nelikon meriiteistä löytyy muun muassa Vaasankatu SS:n, Nazi Death Campin ja Kaleidoboltin kaltaisia kokoonpanoja.
Hypätään ihan alkuun: miten Acid Runs perustettiin?
– Minä ja Osku oltiin vanhoja tuttuja keikoilta ja öö jatkoilta, ja soitettiin yhdessä Death Laser -orkesterissa sen loppuvaiheilla. Death Laser hajosi ja mulla oli uusia piisejä kuitenkin vielä pitkin Lauttasaaren treenikämpän lattioita, Osku painosti perustamaan uuden orkesterin näitä kappaleita varten, mikrofonin ja kitaran varressa vaikuttava Jussi kertoilee.
Rumpali Valtteri ja kitaristi Sampo liittyivät bändiin ensimmäisen levyn julkaisemisen jälkeen. Silloinen rumpali Mitro oli pyydetty suoraan kadulta bändiin demoa varten tunnin varoitusajalla soittamaan, eikä aika riittänyt keikkojen soittelemiseen.
– Ihmeteltiin Oskun kanssa sitten, että mistä löytyy rumpali. Selasin Facebookista ihmisten profiileita ja Valtterilla oli profiilikuvana joku keikkakuva. Laitoin heti viestin sille, että tuutko tämmöseen bändiin. Ei olis parempaa rumpalia voinut löytyä!
Kitaristi Sampo löytyi mukaan yhteiskeikalta Kaleidoboltin kanssa. Jussi nostaa esille myös anekdootin kitaristin liittymisestä Kaleidoboltin riveihin.
– Jollain Kaleidoboltin Euroopan-rundilla se oli mennyt paikkaamaan jonkun toisen bändin kitaristia kesken keikan, kun se kitaristi oli saanut jonkun raivarin ja lähtenyt bändistä kesken vedon! Kylmäverinen jätkä, Jussi tarinoi.
– Liityin bändiin joku yö Madame Kurvin vessassa. Jussi ja minä soitettiin Yamahan kitaroilla niin se kait sinetöi homman, Sampo tarkentaa tarinaa.
Nimi Acid Runs tarttui mukaan Jussin ja tämän skotlantilaisen työkaverin baarireissulta, jolla laulaja-kitaristin sekaisin oleva vatsa pakotti tämän ravaamaan vessassa jatkuvasti.
– Kaveri kyseli, että mitä siellä vessassa ravaat, ”have you got the runs?” ja mun ilmeestä päätellen jatkoi ”…Acid runs?”
Kun baareista tuli puhe, voidaankin ottaa nopea gallup: Mitä tilaatte baarissa?
– Pidän kaljasta, toteaa yksiselitteisesti basisti Osku. Rumpali Valtteri tarkentaa oman tilauksensa kalliiseen kaljaan.
– Kossurussian tuoppiin, Jussi vastaa.
Mikä on ollut mieleenpainunein keikkanne?
– Muistaa niinkin pitkälle kuin edellinen keikka Semifinalissa kuukausi sitten. Opeteltiin pari vanhaa piisiäkin sinne. Toisena on sit kaikki ne 200 keikkaa, jotka on soitettu Lepakkomiehessä samalle yleisölle, samalla settilistalla. Ei oo paljoo jääny mieleen, Jussi veistelee.
– Viime kesänä soitin ekaa kertaa levykaupassa. Rest in peace vaan Teen Wolf Records, Osku kertoo kaiholla muistellen.
– Joku tollanen erikoisemmassa paikassa soitettu varmaan joo. Sarasteen Satrun lato on ainaki top kolmosessa, oli vielä stunttikitaristikin mukana. Tiinari ei ollut itseasiassa eka levykauppa missä soitan, mutta ihan mieleenpainuva kuitenkin, kvartetin rumputaiteilija paljastaa.
Acid Runsin toisen kokopitkän julkaisusta on nyt aika tarkalleen puoli vuotta ja seuraava albumi on sävellysasteella, bändi tietää kertoa. Muutaman kasassa olevan kappaleen perusteella matka on nyt puolivälissä. Kovaa ajoa on luvassa jatkossakin, jos tekniikka ei jätä tien päälle.
– Toivotaan, että Jussin Dodge kestää hengissä, Osku toteaa.
Valtteri – rummut
Jussi – kitara ja laulu
Sampo – kitara ja laulu
Osku – basso ja laulu
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa:
