Rock & Roll Hall of Fame on Ohion Clevelandissa sijaitseva museo ja kunniagalleria, johon on vuodesta 1986 nimetty mukaan historiallisesti merkittäviä muusikkoja ja yhtyeitä. Ollakseen kelpuutettu ehdolle tulee artistin/bändin ensimmäisen levyn julkaisusta olla kulunut vähintään 25 vuotta ja ehdokkailta odotetaan myös merkittävää, osoitettavissa olevaa vaikuttamista rockin historiaan. Galleriaan nimetään joka vuosi kuudesta kahdeksaan uutta artistia/bändiä.
Kunniagallerian nimitykset ovat vuosien varrella saaneet osakseen runsaasti kritiikkiä niin yleisöltä kuin myös muilta artisteilta. Esimerkiksi Courtney Love kritisoi viime viikonloppuna The Guardianissa julkaistussa pitkässä mielipidekirjoituksessaan sitä, miten vähän naisartisteja – 8,48% kaikista nimetyistä – kunniagalleriaan on vuosien saatossa otettu mukaan.
”Kun Hall of Fame aloitti, olisi voinut kuvitella, että he olisivat aloittaneet Sister Rosetta Thorpesta, joka soitti ne ensimmäiset soinnut siitä laulukirjasta, josta me kaikki nyt laulamme. Ensimmäiset nimitykset olivat Chuck Berry, James Brown, Ray Charles, Little Richard, Sam Cooke, Fats Domino, Everly Brothers, Buddy Holly, Jerry Lee Lewis ja Elvis Presley – ei yhtään naista. Sister Rosetta pääsi mukaan vasta 2018, kun Rock Hallia julkisesti asiasta kritisoitiin. Entä Big Mama Thornton, jonka Ball ’n’ Chain -kappale muovasi tätä uutta musiikkityyliä? Hän ei ole vieläkään mukana”, Love kritisoi ja huomauttaa, että vuosittain ehdokaslistan kokoavasta 31-henkisestä raadista vain yhdeksän on naisia, ja se joukko muusikoita ja alan ”eliittiin” kuuluvia, jotka äänestävät ja päättävät, kuka nimetään mukaan, on 90% miehiä.
”Se miten Rock Hall määrittelee kaanonia ei löyhkää ainoastaan seksistiseltä portinvartijuudelta vaan tahalliselta tietämättömyydeltä ja vihamielisyydeltä. Eräskin äänestäjä kertoi Vulture-lehdessä, että he hädin tuskin tietävät, kuka on Kate Bush, vaikka hänen kappaleensa nousi viime vuonna listaykköseksi 38 vuotta julkaisemisen jälkeen. Meg Whiten ehdokkuus osana White Stripesia sai netissä aikaan avoimesti halveksivan keskustelun, josta saa sen kuvan, että jos äänestäjät voisivat nimetä Jack Whiten mukaan ilman Megiä, he tekisivät sen heti. Jos Meg nimetään mukaan, olisi hän vasta kolmas naisrumpali galleriassa The Go-Gon Gina Shockin ja Velvet Undergroundin Mo Tuckerin lisäksi. Missä on Sheila E, joka on voinut olla ehdokkaana vuodesta 2001?”
”Jos niin vähän naisia nimetään mukaan kunniagalleriaan, ehdokaskomitea on rikki. Jos niin vähän mustia artisteja ja värillisiä naisia nimetään mukaan, äänestysprosessia pitää muuttaa. Musiikki on voima, joka kehittyy jatkuvasti eivätkä he selvästi pysy kärryillä.”
Myös The Pretendersin, joka nimettiin Hall of Fameen mukaan vuonna 2005, Chrissie Hynde kritisoi viime viikonloppuna kunniagalleriaa omalla Facebook-seinällään hyvin suorasanaisesti.
”Jos joku haluaa minun paikkani Hall of Famessa, niin ottakaa kaikin mokomin. En halua olla sen kanssa tekemisissä. Se on pelkkää vallanpitäjien selkääntaputtelua ja liityin bändiin, jotta minun ei tarvitse olla osana juuri sitä”, Hynde kirjoittaa ja sanoo ottaneensa tunnustuksen alun perin vastaan lähinnä vanhempiensa iloksi.
”Neil Youngin osuutta lukuun ottamatta se koko homma oli ja on pelkkää paskaa. Sillä ei ole mitään tekemistä rock ’n’ rollin kanssa ja jokainen ajattelee muuta on hölmö.”
Tänä vuonna ehdokkaiksi nostettiin jo mainittujen Kate Bushin ja White Stripesin lisäksi Iron Maiden, Soundgarden, Rage Against the Machine, Sheryl Crow, Warren Zevon, Joy Division/New Order, Cyndi Lauper, George Michael, The Spinners, Willie Nelson, Missy Elliott sekä A Tribe Called Quest.
