Hard rock topakoitui heavyksi 70-luvun tullen, kun vahvat rumpalit piiskasivat kitarasankarit vauhtiin ja voimaan. Mountain-yhtyeen Corky Laing kuului heihin. Hän jatkaa nyt perinnettä ”viimeisenä miehenä vuorella”, myös West, Bruce & Laingin kappaleilla. Soolo- ja sessiomuusikkona sekä tuottajana toiminut Corky kävi kuusi vuotta sitten Suomessa Kinky Friedmanin kaverina. Viime vuosina
hän on asunut Suomessa ja levyttänyt täkäläisten ja vierasmuusikoiden kanssa. The Finnish Sessions ilmestyy lokakuussa ja rummut jytäävät sillä edelleen tanakasti.
– Suomen sessioissa oli parhaita viboja, mitä olen koskaan kokenut, Corky toteaa. – Tapasin muusikot jo tehdessäni täällä rockoopperaa (Playing God, 2016). Opin erilaisen lähestymistavan rockmusiikkiin. Onnekseni olen soittanut monen parhaan rocklaulajan kanssa. West, Pappalardi ja Bruce, heidän malliaan haen soolona, tukenani Harri (Väyrynen), John (Vihervä) ja Maria (Hänninen) ja kunkin omat musiikilliset vibat ja ideat. Uudenlainen, huikea kokemus.
– Soolokitarassa oli ruotsalainen Conny Bloom. Olen soittanut myös parhaiden kitaristien kanssa, mutta Conny löi ällikällä soittamalla kuin Mick Ronson, musikaalisesti, yllättävästi mutta skarpisti. Maria loisti taustalaulussa, viulussa ja kitarassakin. Kun hän lauloi demoa Tina Turnerille aikomastani biisistä, kappale oli hänen.
– Michael Monroe halusi mukaan kuultuaan Totally Wrong -aihioni. Huuliharppu valtaa biisin niin, että tuskin rumpujakaan tarvitaan. Vanha ystävä Ian Hunter soittaa pianoa parissa biisissä. Kaikki saatiin vanhan liiton malliin purkkiin parissa päivässä. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, tasapainoon hard rockin ja slovarien kesken. Painotin itse kappalejärjestyksen. Amerikan sessioissa on peruskaavansa, mutta Suomessa teimme omat säännöt. Muusikot eivät pokkuroineet, vaan pitivät puolensa, jos jokin ei kelvannut. Vuorovaikutus pelasi. He haastoivat minua, jos ideani eivät avautuneet, ja avautuneet vietiin vielä pitemmälle. Petri Majuri, huippuluokan äänittäjä, antoi omaperäisen loppusilauksen.
ALBUMI JA ENSIMMÄINEN RUMMUTTAMANI KAPPALE
Del Shannon: Runaway
”Varhaisteini-iässä kuulin Runawaytä kaikkialla. Opettajien kiusaksi ja oppilastoverien iloksi tapasin alati nakutella rytmiä mustepullolla (jep, vielä silloin niitä oli). Sain noihin aikoihin myös ensimmäiset bongot, joille Runaway sopi täydellisesti.”
ALBUMI JA ENSIMMÄINEN RUMMUTTAMANI KAPPALE ALBUMI, JOKA MUOVASI KÄSITYKSIÄNI ROCKISTA
Jeff Beck: Truth
”Olin bändissä, jossa oli vain basso, rummut ja koskettimet – ei kitaristia. Mutta Truth ja Jeff Beckin ilmiömäiset lickit näyttivät, kuinka keskeinen kitara on rockissa. Noin vuoden päästä aloin yhteistyön Mountainin ja soinnutusten mestarin Leslie Westin kanssa.”
ENSIKUUNTELU, JOTA EN KOSKAAN UNOHDA
The Beatles: Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band
”Kanadan bändini levytti New Yorkissa, Pappalardi tuotti. Felix oli saanut Sgt. Pepperin ja hän kutsui minut ja basistini kotiinsa Greenwich Villageen. Kun isot Altec-kaapit raikuivat musiikkielämystä, se oli jotain aivan erityistä. Musiikin rimaa oli korotettu.”
SUOSIKKIHENKILÖNI LEVYTYS
The Band: Music From Big Pink
”Tieni ristesi toistuvasti The Bandin ja aiemman Hawks-inkarnaation muusikoiden kanssa. On vaikea valita suosikkialbumia, mutta suosikkihenkilöni on Levon Helm, jota saatoin ylpeänä kutsua ystäväkseni. Näin vuosien jälkeen voin vihdoin siirtää rumpuni lavan etuosaan, niin kuin Levonkin teki.”
SUOSIKKIRUMPALINI PARHAASSA ISKUSSAAN
The Who: Who’s Next
”Kuuntelimme tätä Leslien kanssa. Itse asiassa hänen kaavailtiin soittavan levyllä, mutta niin ei vain tapahtunut. Keith Moon on ylittämätön rumpalisankarini. Kun yhtyeeni lämmitteli Who’ta Kanadassa 60-luvun lopulla, en enää vain ihaillut Keithiä. Halusin olla hän.”
LAULUNTEON ESIKUVA JA YHTEINEN SUOSIKKI KINKYN KANSSA
Billy Joe Shaver: Old Five And Dimers Like Me
”Mountainin ja WB&L:n jälkeen mietin enemmän sanoittamista. Kuuntelin tällaisia albumeja. Soitin Kinky Friedmanin kanssa New Yorkin Lone Star Cafessa 80-luvun alussa. Hengasimme takahuoneessa ja jaoimme musiikki-innoituksiamme. Shaver nousi alati yhteisenä suosikkina esiin.”
SUOSIKKILEVYNI, JOLLA OLIN OSATUOTTAJANA
Bootsauce: The Brown Album
”Toimin 90-luvulla Kanadan Polygramin A&R-osaston vpj:na. Kuuntelin ja tuotin paljon albumeja. Niistä The Brown Album on pysynyt suosiossani. Se tuotettiin kengännauhabudjetilla lyhyessä ajassa, mutta kaikki osui kohdalleen. Levystä tuli mainio ja se sai Junon eli Kanadan Grammyn.”
MINUN TUOREIN SUOSIKKILEVYNI
Mount Mary: Mount Mary
”Sain tehdä musiikkia monen upean suomalaismuusikon kanssa. Hienoa, että kyvykäs ja kaunis Maria Hänninen kuului heihin. Mount Mary -debyytti lujittaa Marian aseman lauluntekijänä, laulajana ja kitaristina. Levyn äänitti, miksasi ja masteroi Petri Majuri, niin kuin Finnish Sessionsinkin.”
Teksti: Asko Alanen
Artikkeli on julkaistu Soundissa 8/22.
