”Juho Juntunen lähetti demon ja se oli vähintäänkin erikoista materiaalia” – Suomen ennakkoluulottomin levy-yhtiö taas komeasti tapetilla

Mauri Antero Numminen ja Pekka Gronow perustivat vuonna 1966 – 50 vuotta sitten! – levy-yhtiön, jonka nimenä oli Eteenpäin!

Svart Records on TIETENKIN asialla, kun levypuulaakin aikoinaan julkaistu, osin hyvin harvinainen tuotanto ilmestyy nyt Eteenpäin! Kaikki – Complete 1966-1970 -boksina. Se sisältää kuusi vinyyliä tai neljä-cd:tä.

Numminen ja Gronow olivat paikalla Vanhan kuppilassa (nykyisin Cafe Vanha) torstaina 8. joulukuuta, kun tämä suorastaan mahtava musiikki- ja informaatiolaatikko otti ensiaskeleensa julkisuuden valokeilassa.

On käsittämättömän hienoa, millä tavalla Numminen ja Gronow ovat säilyttäneet… no, lapsenomaisen ilkikurisuutensa. Miehet ovat syystäkin erittäin ylpeitä tästä(kin) kulttuurisaavutuksesta.

Niin, Eteenpäin!-yhtiö sai kuitenkin alkunsa, kun kukaan muu ei suostunut julkaisemaan esimerkiksi Nummisen tuotantoa. Toisaalta: oliko se iso ihme aikakaudella, jolloin vaikkapa punkrockin keksiminen siinsi vielä noin kymmenen vuoden päässä!

Kun tämän päivän lehdistötilaisuudessa kysyttiin, kieltäytyikö vähintäänkin (!) erikoista materiaalia toimintavuosiensa aikana markkinoille laittanut Eteenpäin! julkaisemasta MITÄÄN heille tarjottua ideaa, niin ilahduttavasti esiin nousi Soundi-legenda Juho Juntunen. Tai no, kieltäytyi ja kieltäytyi…

– Juho ja joku hänen kaverinsa lähetti meille musiikillisia ideoita. Se oli vähintäänkin outoa materiaalia, mutta otin silti yhteyttä Juntuseen, että ”mikähän tämä juttu oikein nyt on”. Juho taisi olla yllättynyt yhteydenotosta ja kertoi koko homman olevan vitsi, sanoo Pekka Gronow.

Myös Numminen kertoi monenlaisia mahtavia anekdootteja.

Vuonna 1967 Eteenpäin! julkaisi taiteilijan debyyttilevyn M. A. Numminen In Memoriam.

– Miksi tuollainen nimi? No, luulin sen jäävän ainoaksi julkaisemakseni albumiksi.

(In Memoriamin jälkeen Numminen on julkaissut laskutavasta riippuen lähes viisikymmentä levyä).

Kun M.A. Numminen sitten vähän myöhemmin tulkitsi kansallisilla radiotaajuuksilla Franz Schubertin tuotantoa, Yleisradion palautepuhelin meni täysin tukkoon – ja arvatenkin palaute oli varsin ”värikästä”. Mitä teki Numminen?

– Innostumme valtavasti tästä runsaasta ja varsin tulikivenkatkuisesta palautteesta ja päätimme, että nämä kappaleet täytyy julkaista levyllä!

Vähintäänkin mainio on tarina myös Nummisen 60-luvulla vetämästä Maanalaista menoa -radio-ohjelmasta (siitä enemmän täällä), joka tosin ei jatkunut kovin pitkään. Se ei ollut yllätys tuon ajan Suomessa, sillä toisen ohjelman päätteeksi kuultiin kahden espoolaisnuorukaisen äänittämä nauhoitus, jossa ”porno”-sanan toistelu kiihtyy lopulta simuloiduksi homoseksuaaliseksi aktiksi. Noihin aikoihin radio-ohjelmat päättyivät iltaisin kello 23 ja tuonkin illan lopuksi kuultiin Maamme-laulu.

– Siinä mielestäni kulminoituu ”undergroundin” ja ”systeemin” vastakkainasettelu, M. A. Numminen toteaa.

Lisätietoja boksista löytyy täältä.

Tässä hieman videomaterialia paikan päältä Vanhalta: