Lars Ulrichin eilenkin uutisoitu haastattelutuokio New Yorkin 92Y-kulttuurikeskuksessa olikin monipuolinen rupeama. Eilen kerrottiin, mitä Metallica-rumpalilla oli tilaisuudessa sanottavaa Hollywoodin meneillään olevasta ahdistelukohusta, ja nyt Blabbermouth kertoo Ulrichin muistelleen myös kuuluisaa sotaansa Napster-yhtiötä vastaan.
Metallica hermostui vuosituhannen alussa, kun yhtyeen Mission Impossible 2 -elokuvaan tekemä I Disappear -kappale vuosi radiosoittoon ennen kuin sitä oli edes julkaistu. Vuoto tapahtui Napster-tiedostonjakopalvelun kautta, joten yhtye mobilisoi lakimiesarmeijansa sen kimppuun.
Kumpikaan osapuoli ei selvinnyt kolhuitta: Napster joutui lopulta maksamaan musiikkiyhtiöille suuret korvaukset ja näivettyi, ja Metallica sai ikuisiksi ajoiksi maineen tavallisia musiikkifaneja vainoavana miljonäärirokkarien bändinä.
Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan alun alkaen tiennyt, mihin mittasuhteisiin sotku edetessään kehkeytyisi.
”Sehän alkoi katutappeluna. Ei siinä ollut kysymys musiikin tulevaisuudesta, musiikkiteollisuudesta tai rahasta. Se oli ihan sivukujien katutappelu”, Ulrich sanoo.
”Managerimme Cliff Burnstein soitti meille yhtenä päivänä ja sanoi, että Mission Impossible 2 -elokuvaan tekemämme I Disappear on päätynyt 20 radioaseman soittoon, vaikka sen piti tulla julki vasta seuraavana kesänä. Me olimme, että miten vitussa tämä on mahdollista. Sitten saimme tietää, että tällainen Napster-niminen yhtiö oli kuviossa mukana, ja ajattelimme, että pistetäänpä ne sitten kuseen.”
Ulrich painotti jälleen, ettei Metallicalla ollut noihin aikoihin mitään bootleg-äänitteitä vastaan – yhtyehän antoi faneilleen luvan äänittää keikkojaan ja jakaa tuotoksiaan vapaasti. Bändi suuttui, kun siltä ei kysytty lainkaan mielipidettä siitä, miten sen musiikkia käytettiin.
”Emme voineet käsittää, ettei kukaan Napsterissa kysynyt, onko bändi ok tämän kaiken suhteen. Jos he olisivat ottaneet meihin yhteyttä, se olisi ollut oikea keskustelu. Emmekä me toisaalta ymmärtäneet, miten se kaikki toimi ja miten paljon ihmisiä siinä oli mukana”, Ulrich muisteli haastattelussa.
”Sitten meitä alettiin kutsua ahneiksi ja vallanhimoisiksi, ja me olimme vain, että ei meillä ole mitään musiikkimme jakamista vastaan, kunhan meiltä kysytään ensin. Sillä ei ollut mitään, siis ei mitään tekemistä rahan kanssa.”
Ulrich jopa toimitti Napsterille paperilla satojentuhansien Metallica-tiedostoja luvatta jakaneiden musiikkifanien nimet. Rumpali myöntää, ettei tämä ollut hänen uransa hienoin hetki.
”Siinä oli kysymys nokittelusta. Napster sanoi, etteivät he tiedä käyttäjiensä oikeita nimiä. Me emme uskoneet ja sanoimme, että mepä kerromme ne sitten teille. He vastasivat, että sopii yrittää, ja niinpä me selvitimme ne. Ilmestyin Napsterin toimistolle ja kaivoin 335000 käyttäjän nimet autosta”, Ulrich muistelee.
”Ehkei se ollut kaikkein fiksuin PR-temppu, mutta ainakin voitimme sen väittelyn.”
Blabbermouth huomauttaa Ulrichin ja Napsterin johtohahmon Sean Parkerin ystävystyneen myöhemmin: Ulrich oli jopa vieraana vanhan kiistakumppaninsa häissä.