”Pelastetaan leijona-symboli hyvien puolelle” – Ihana Leijona debytoi lauantaina Tampereella

Lauantaina iltapäiväkeikalle Paapan kapakkaan!
15.10.2015 09:30

Ihana Leijona. Siinäpä nimi, joka herättää jokaisessa suomalaisessa vahvoja mielikuvia. Mieleen nousee tietenkin nykypäivinä hieman ryvettynytkin vaakunaeläimemme, sekä 20 vuoden takaisen jääkiekkoriemun aiheuttamat Ihanaa, Leijonat, ihanaa! -huudot.

Lauantaina bändimuotoisena debytoivan Ihana Leijona -nimen taakse kätkeytyy maamme kysytyimpiin, taitavimpiin ja tyylikkäimpiin kitaristeihin kuuluva Timo Kämäräinen. Nykyään Kämäräistä työllistää ennen kaikkea Olavi Uusivirran bändi sekä hänen ja rumpali Olli Krogeruksen rockduo Toot Toot. Paljon muitakin bändejä on vuosien varrella ollut, sekä omia että toisten, ja soololevyjäkin Kämäräiseltä on ilmestynyt (instrumentaalialbumit Unea, 2005, ja Pulpae, 2010).

”Meillähän on hirveän läheinen suhde Kämäräisen kanssa, olen tuntenut sen pennusta pitäen.” – Ihana Leijona

Ihana Leijona on kuitenkin jotain aivan muuta. Ensimmäisen kerran asiaan perehdyttiin Soundin sivuilla helmikuussa, jolloin Kämäräinen kertoi Stalker-palstalla vielä nimettömän sooloproggiksensa suunnitelmista muun muassa tähän tapaan:

– Mä olen niin 60- ja 70-lukujen rocksoiton ja rockmusan läpitunkema, että tästä tulee ehkä traditioltaan aavistuksen erilaista kuin mitä tänä päivänä suurin osa tästä laadukkaasta suomirock-musasta on. Mua kiinnostaa se, että olisi bändi, joka menisi suomenkielisillä lyriikoilla hendrixiaanisista pinkfloydiaanisiin ja neilyoungistisiin tunnelmiin. Bändi olisi todella interaktiivinen ja eläisi vähän toisella tavalla kuin mikä on ehkä tänä päivänä tendenssi, kun tehdään aika tiukkoja paketteja. Mä haluaisin elävää kamaa.

Haaveet konkretisoituvat kuluvan kuun aikana, kun ilmestyy Ihanan Leijonan ensimmäinen single. Kämäräinen on esittänyt biisejään muutamalla soolokeikalla, mutta lauantai-iltapäivänä Tampereella Paapan kapakassa on luvassa bändidebyytti. Ja kova bändi onkin: Mukana on Risto Ylihärsilä koskettimissa, Olli Haavisto pedal steelissä ja rytmiryhmänä Uusivirran bändistäkin tutut Olli Krogerus ja Jaakko Kämäräinen.

Sitä odotellessa otetaanpa vähän selvää, että mistä tässä on kyse.

Soitimme Timo Kämäräiselle, joka yllättäen pyysikin puhelimeen sattumalta vieressä olleen ja täsmälleen samalta kuulostavan Ihanan Leijonan. Seurasi kohtalaisen hämmentävä puhelinsessio, jossa ”Jellona” eli Timo puhui itsestään useassa eri persoonassa. Yrittäkää pysyä kärryillä.

”Voisin olla äidilleni siitä katkera, sillä Ihana ei kovin miehekäs nimi ole”

Miten ja miksi syntyi nimi Ihana Leijona?

– No, kuten sinulle oma nimesi, myös minulle tämä nimi on annettu. Voisin olla äidilleni siitä katkera, sillä Ihana ei kovin miehekäs nimi ole, mutta tällä mennään.

Olenko ihan hakoteillä kun ajattelen, että Ihana Leijona -nimellä pyritään poistamaan leijona-symboliin nykyään liittyviä negatiivisia, kiihkokansallisia ja machoja mielikuvia.

– Onhan siinä jotain perää, ja etenkin Kämäräinen on puhunut nimen teemasta. Hän näkee sen vahvasti juuri noin. Minullehan kyseessä on vain nimi, mutta tavallaan voi ajatella, että nimi on enne, ja minun nimeni on hieno enne siitä, että pelastetaan leijona-symboli hyvien puolelle.

– Kämäräinen on muutenkin sellainen, että hän kelailee kaikkea ja löytää erilaisia tasoja asioille. Esimerkiksi ensimmäisestä julkaistavasta biisistä Syksy ei lopu koskaan hän on löytänyt metamorfoositasoja, ihmisen toiseksi kuoriutumista. Itse ajattelin vain tekeväni kiihkeän rakkauslaulun.

– Meillähän on hirveän läheinen suhde Kämäräisen kanssa, olen tuntenut sen pennusta pitäen. Se on pätevä pelimanni, sympaattinen kaveri. Kämäräinen ilmaisee tunteitaan lähinnä soittamalla, mä sanon suoraan. Ehkä Timo vähän ihaileekin sitä piirrettä minussa.

Ihana Leijona -nimi suorastaan houkuttelee keksimään merchandise-ideoita. Onko sellaisia tulossa?

– Onhan niitä kehitelty, ja sellaisia on tulossa pian. Hyvinkin monenlaista on ollut suunnitteilla, tietenkin heti tulee mieleen joku vaaleanpunainen leijonakoru, mutta katsotaan nyt että mihin päädytään. Tampereen-keikalle ei varmaankaan ehditä vielä mitään tehdä.

Ensimmäinen single kuullaan tosiaan lähiviikkoina ja julkaisijaksi on löytynyt laadukas indiefirma M-Dulor. Mitenkäs siitä eteenpäin?

– Mulla on noin 15 kappaletta valmiina, mutta Syksy ei lopu koskaan on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa valmiiksi äänitetty. Albumia voi varmaan odotella jonnekin vuoden päähän.

– Timo Kämäräinen on jeesaillut mua tuottajana tosi paljon. Mukaan on tulossa myös Pave Maijanen, tosin hän ei Vain elämää -kiireiltään ehtinyt vielä ekaan biisiin.

– Ajatuksena on, että siellä olisi paljon vierailijoita. Kämäräinen kun tuntee tyyppejä ja sillä on frendejä. Siellä on esimerkiksi yksi Syd Barrettin ja Kalervo Palsan tarinoihin liittyvä Loistat vain -biisi, jonka pinkfloydiaaniseen tunnelmaan olen ajatellut pyytää Esa Kotilaista (Wigwam, Tasavallan Presidentti) soittamaan kiippareita.

Livedebyytti olisi tosiaan tulossa lauantaina Tampereella. Mukana bändissä on myös tampereen oma eksentrikko Risto Ylihärsilä.

– Joo, Risto tulee myöhemmin messiin myös levylle. Meillä oli äskettäin ekan kerran bänditreenit ja olin todella innoissani. Risto on aina ollut lähellä sydäntä. Hän on Kämäräisen vanha lukiokaveri, mutta jostain syystä eivät ole olleet sittemmin niin paljon tekemisissä, joku kolmiodraama varmaan taustalla. Sellaisen savolaisen elektrovinksahtaneisuuden yhdistäminen Haaviston Ollin stilikkaan on mahtavaa.

Kiitos, eiköhän näillä tiedoilla päästä alkuun. Pyydätkö vielä Kämäräisen puhelimeen hetkeksi.

– Okei. Timoooo, puhelimeen!

– No niin, moi taas.

Sinähän olet aika kuuluvassa roolissa loppukuusta ilmestyvällä Saimaa-albumilla. Millainen projekti se oli?

– Fantastinen projekti. Me soitettiin pari iltaa studiossa, ja levystä varmaan 80-prossaa on tehty livenä pitkinä jameina. Sooloistakin iso osa on suoraan niistä sessioista. Kaikki oli todella suunnittelematonta, ei tiedetty mitä tulee. Esimerkiksi Levoton tuhkimo, ei oltu edes puhuttu että soitetaan sitä, mutta se vaan syntyi erään toisen biisin sisään.

– Kitaran lisäksi myös laulan parissa biisissä. Matuskasta Matti (Mikkola) sanoi, että luikautapa tuohon laulut. Mutta sillä olikin siinä paperilla nelisivuinen kuorostemma… että ei sitä ihan niin vaan luikautettu, heh! Matti on hieno yhdistelmä pelle pelotonta ja huolellista perfektionistiä.


ÄLÄ MISSAA:
Ihana Leijona
Lauantai 17.10. klo 15:00
Paapan kapakka, Tampere, Lost In Music -festivaali

Lisätietoja: http://www.lostinmusic.fi/esiintyja?id=ihana_leijona

Lisää luettavaa