Jo 1960-luvun lopussa muusikonuransa aloittanut Robben Ford tunnetaan näkemyksellisenä bluesin ja jazzin yhdistelijänä. Yhteistyökumppaneihin ovat kuuluneet muun muassa Miles Davis ja George Harrison. KISS-fanaatikot tietävät Fordin siitä, että hän soitti parissa kappaleessa Creatures of the Night -levyllä (1982).
Two Shades of Bluella soi viihteellinen bluesin, soulin ja aikuisrockin sekoitus. Mistään keskitien taustamusiikista ei silti ole kyse. Perfect Illusion voisi olla myöhempien aikojen Van Morrisonin tuotantoa. Jealous Guy on tyylikäs tulkinta John Lennonin klassikkokappaleesta.
Kolme viimeistä kappaletta The Fire Flute, The Light Fandango ja Feeling’s Mutual ovat instrumentaaleja ja myös levyn rohkeimmin tehtyä materiaalia. Yhtymäkohdat vaikkapa Jeff Beckin instrumentaalisiin kappaleisiin ovat ilmeisiä. Fuusiohenkiset biisit eivät kuitenkaan ole tarkoituksellista taitojen esittelyä vaan liikkuvat melodiat ja sävellykset edellä. Kolmikon viimeinen biisi funkkaa herkullisesti torvisektiolla tuutaten.
Soundimaailma on hyvin selkeä ja varsin voimakkaasti 1980-lukuhenkinen. Tämä saattaa työntää luotaan kuulijoita, jotka haluavat kuuntelukokemuksensa maanläheisempänä ja rouheampana.
