Arvio: Rotting Christ -johtomies sooloilee maltilla – Everything Comes to an End on vaivatonta, mutta sanoitusten osalta vaivaannuttavaa kuunneltavaa

Muusikot tekevät soololevyillään monesti pesäeroa pääbändinsä tyyliin jollain, mitä eivät pysty sen raameissa toteuttamaan. Sakis Tolis ei kuitenkaan seikkailu kovin kauas totutusta ilmaisus­taan.
Arvio julkaistu Soundissa 3/2026.
Kirjoittanut: Tami Hintikka.

Arvio

Sakis Tolis
Everything Comes to an End
Omakustanne

Muusikot tekevät soololevyillään monesti pesäeroa pääbändinsä tyyliin jollain, mitä eivät pysty sen raameissa toteuttamaan. Hellaslaisen mustan metallin legendahahmo Sakis Tolis sooloilee maltilla seikkailematta kovin kauas totutusta ilmaisus­taan.

Itse asiassa Rotting Christin johtomiehen omat hommat vievät takaisin bändinsä ”goottilaiseen kauteen” eli levyjen A Dead Poem (1997) ja Sleep of the Angels (1999) tummiin ja tunnelmallisiin maise­miin. Hetkittäin lainaillaan Khro­nosilta (2000), toisinaan kouka­taan Triarchy of the Lost Loversille (1996). Osa kappaleista voisi olla suoraan aikakauden ylijäämäma­teriaalia.

Sakisin kädenjälki on tunnis­tettava. Kauimmaksi emobändis­tä vievät enemmän suorempiin rock- ja heavy-touhuihin kallel­laan olevat biisit – sanoituksista puhumattakaan. Suora lainaus Hail Thy Mighty Rock N’ Rollista: ”In 1954, a new genre of music was born that was named… Rock N’ Roll”. In Youth We Learn, in Age We Understand -kappaleessa Sakis paljastaa nuoruuden ja aikuisuu­den saloja. Welcome to My Party kutsuu juhlimaan.

Toisin sanoen Sakisin viimei­sin sooloilu on vaivatonta mutta sanoitusten osalta vaivaannuttavaa kuunneltavaa.