Black metalin sukuinen thrash/speed on genre, joka kukkii tarkoituksellisen suttuisuutensa vuoksi perinteisesti undergroundissa. Vuonna 2014 perustettu Hellripper – sooloprojekti, jossa James McBain soittaa kaikki instrumentit ja hoitaa vielä käheänrääkyvän laulunkin – saattaa tuoda black thrashin tapetille isomminkin.
Genren stereotyyppisimmälle farkkuliiviyleisölle riittävän ”kaljaa naamariin, päätä patteriin ja saatanaa eetteriin” -kolminaisuuden sijasta, tai ehkä pikemminkin lisäksi, McBain operoi todella taitavasti genrejen rajapinnoilla. Neljännellä täyspitkällään mies yhdistää varhaisen Venomin räyhän, saksaspeedin vimmaisuuden, perinteisen hevin melodisuuden ja black metal -estetiikan onnistuen kuulostamaan niin 80-lukulaiselta, ajattomalta kuin tuoreelta.
Vauhti sokaisee, ja tässä lentävät niin räkä, sylki kuin biisit. McBain ei ole yhdenkään instrumenttinsa kanssa mikään säihkyvä virtuoosi, mutta biisinkirjoittajana hänellä on parempia ideoita kuin suurimmalla osalla muista.