BRUCE SPRINGSTEEN: Born To Run – 30th Anniversary Edition

Arvio julkaistu Soundissa 12/2005.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Rock on usein pohjimmiltaan kierrätystä. Bruce Springsteeniä luonnehdittiin 30 vuotta sitten rock'n'rollin tulevaisuudeksi, vaikka hänen musiikistaan kaikui ennen kaikkea sen menneisyys. Phil Spector, Bo Diddley, Roy Orbison ja kumppanit olivat vuosien aikana muovautuneet uuteen uskoon Springsteenin pään sisällä ja saaneet prosessissa kitaraa soittavan laulajan sormenjäljet. Springsteenin kaksi edellistä albumia olivat täynnä hienoja lauluja, mutta niiden tuotanto jätti vielä toivomisen varaa.

Arvio

BRUCE SPRINGSTEEN
Born To Run - 30th Anniversary Edition
Columbia

Rock on usein pohjimmiltaan kierrätystä. Bruce Springsteeniä luonnehdittiin 30 vuotta sitten rock’n’rollin tulevaisuudeksi, vaikka hänen musiikistaan kaikui ennen kaikkea sen menneisyys. Phil Spector, Bo Diddley, Roy Orbison ja kumppanit olivat vuosien aikana muovautuneet uuteen uskoon Springsteenin pään sisällä ja saaneet prosessissa kitaraa soittavan laulajan sormenjäljet. Springsteenin kaksi edellistä albumia olivat täynnä hienoja lauluja, mutta niiden tuotanto jätti vielä toivomisen varaa.

Born To Runilla mukaan tuli soundi, joka oli yhtä voimakas kuin Spectorilla vuosikymmen aikaisemmin. Ja toisin kuin 1970-luvun puolivälin trendit, se kunnioitti rockin alkuperäistä ääntä, mutta ei silti kuulostanut lainkaan arkaistiselta. Olennaisena osana Springsteenin soundin kehitykseen oli hänen uusi kumppaninsa ja tuleva managerinsa Jon Landau, joka oli aiemmin tuottanut MC5:n Back In The USA:sta upean, ajattoman rock-kiekon. Springsteen oli rockin tulevaisuus ja pelastaja siinä mielessä, että hän palautti rockiin sen alkuperäisen riemukkuuden ja voiman. Ja Born To Runilla hän ehti tehdä sen jo ennen punkkareita.

Vaikka monilla albumin lauluilla oli mittaa, ne tihkuivat tunnetta. Kymmenminuuttisen Junglelandin kiihko muuttui Clarence Clemonsin upean saksofonisoolon myötä haikeaksi aamuyöksi, Backstreetsin loppupaisutuksessa Bruce karjui itsensä maaliin tasaväkisenä E Street Bandin kanssa, jonka kokoonpano oli loksahtanut kukkeimpaan muotoonsa levyn nauhoitusten aikana, joista kerrotaan paketin upeassa dokumentti-dvd:ssä.

Springsteen ei pitkään aikaan halunnut välittää tarjoamaansa live-elämystä muuten kuin konsertissa, mikä osaltaan pönkitti hänen legendaarisen esiintyjän mainettaan. Niinpä hänen ensimmäinen live-albuminsakin julkaistiin vasta vuonna 1986. Tuo jättipaketti laiminlöi tyystin miehen varhaisen kultakauden.

Vaikka Lontoon Hammersmith Odeonissa taltioidun konsertin valaistus ei aina riitä kotikatsomoon, myssypäisen Springsteenin lavakarisma välittyy kirkkaana. Tätä dvd-tallennetta ei rasita levoton leikkaus ja sen ääni on hämmästyttävän hyvää tasoa. Born To Runin upeiden biisien lisäksi on upea kuulla aiempien albumien hienoja lauluja lyömättöminä live-esityksinä. E Street Band saa jopa maratonmittaisen Kitty´s Backin monine sooloineen kuulostamaan alati svengaavalta kimaralta ja lopun cover-palat porukka ottaa täysin omiin nimiinsä.

Born To Runin myötä Springsteeniä hypetettiin siinä määrin, että hän itse koki asian vastenmielisenä. Albumi on kuitenkin kestänyt ajan hampaan ja jos joku on tohtinut epäillä miehen lavaesiintymisten legendaarisuutta, tämän livetaltioinnin myötä totuus ei jää epäselväksi. 30 vuotta sitten Bruce oli ehdoton lavakunkku ja vaikka hänellä on yhä painavaa sanottavaa, pörröpäisen rock-pummin hahmossa hän pureutui suoraan kuulijan sieluun ja sydämeen ja ylsi siihen rockin ikonisarjaan, jonka arvoa ei mitata myynnillisillä maineteoilla tai kuuluisien kollegoiden esittelypuheilla.

Lisää luettavaa