Arvio: Lännenelokuvien taikaa etsimässä – Bruce Springsteen teki hienon ja yllättävän albumin

Bruce Springsteen
Western Stars
Columbia

Puoli vuotta intiimisti jutustelevan Springsteen On Broadwayn kannoilla tuleva Western Stars on Springsteenin ensimmäinen studiolevy sitten High Hopesin (2014). Edellinen vain omia lauluja sisältänyt albumi oli vielä hivenen kaukaisempi Wrecking Ball (2012).

Monimerkityksisesti nimetyllä Western Starsilla Bruce Springsteen suunnistaa todellakin kohti länttä päätyen aina aurinkoiseen Kaliforniaan saakka. Tutun tarinallisissa biiseissä on vaikutteita vuosikymmenten takaisesta länsirannikon popmusiikista westernin konkretisoituessa sovitustyön elokuvallisuudessa. Springsteenin levyjen jousi- ja puhallinsovitukset eivät ole koskaan aiemmin ammentaneet yhtä vahvasti 40- ja 50-lukujen filmisäveltäjien usein juuri lännenelokuviin tekemistä soundtrackeistä.

Vapauden kaipuu ja alakuloa ruokkiva yksinäisyys käyvät reissumiehen sielussa loputonta painiaan.

Western Starsin vanhakantaisen americanaisuuden Springsteen tekee selväksi heti akustisen kitaran folkisti käynnistävällä avausraidalla Hitch Hikin’. Vapauden kaipuu ja alakuloa ruokkiva yksinäisyys käyvät reissumiehen sielussa loputonta painiaan. The Wayfarer jatkaa samaa kulkuriromanttisesti ajelehtivaa teemaa jousien ja sisään ryntäävien brassien alleviivatessa sovituksen westernisyyttä. Sundownin twang-kitarasta voi kuulla Glen Campbellin tehneen Springsteeniin vahvan vaikutuksen, mikä tulee todistetuksi parilla muullakin raidalla.

Poikkeuksellisen raikkaalla tavalla hyödynnettyjen jousien lisäksi Western Stars väläyttää uutta ilmettä myös laulussa. Jo sävellyksenä epäbrucemaisen ja dramaattisen There Goes My Miraclen kertosäkeessä Springsteen löytää äänestään harvemmin jos koskaan kuultua korkeutta. Albumin toinen biisiyllätys on niukasti säestetty Hello Sunshine, joka ei yritä peittää velkaansa Harry Nilssonin hitiksi laulamalle Fred Neil -klassikolle Everybody’s Talkin’.

Itse Western Starsilla vanha ratsastaja kokee autiomaan kojootteineen ja kanjoneineen kirkkaina loistavien tähtien alla. Erinomaisen ja surumielisiä tarinoitaan positiivisemman albumin liftimatka päättyy Moonlight Motelin haikeuteen.