BRUCE SPRINGSTEEN: Tracks

BRUCE SPRINGSTEEN
Tracks
Columbia

Bob Dylan, Neil Young, Bruce Springsteen – siinä kolme pitkän linjan lauluntekijää, joiden tiedetään levyttävän rutkasti enemmän kuin mitä he levyjulkaisuillaan käyttävät. Dylan on jo raottanut äänitearkkunsa kantta, Youngin puuhailut arkistonauhojensa parissa ovat venähtäneet, mutta nyt Springsteen näyttää, että puheet hänen tuotteliaisuudestaan eivät ole olleet pelkkiä huhuja.

Tracksin 66 esityksen taso on hämmästyttävän hyvä, niin teknisesti kuin muutenkin. 10 biisiä on aiemmin julkaistu sinkkujen b-puolilla, Born In The USAsta kuullaan kiintoisa alkuperäinen Nebraska-levyn aikoihin nauhoitettu versio, pari muuta laulua on tuttuja muista yhteyksistä. Yleisesti ottaen tällä boksilla ei kuitenkaan kuulla, miten vakiintuneet klassikot ovat yrityksen ja erehdyksen kautta löytäneet lopullisen muotonsa, vaan kyseessä ovat enimmäkseen täysin ennen kuulumattomat, julkaisuvalmiit raidat.
Miksi Springsteen sitten on aikanaan hylännyt ne, jos ne ovat niin kovatasoisia? Yksi syy lienee se, että lopulliselle albumille on valittu jokin muu vastaavan henkinen raita. Thundercrack (1973) on kuin yhdistelmä Rosalitaa ja Kitty´s Backia, Icemanilla (1977) on omat vastineensa Darkness On The Edge Of Townilla ja The Riverille ja Born In The USAlle valittiin useita sellaisia rock-paloja joiden monia serkkuja – ei siis äpärälapsia – löytyy Tracksilta. Ja koska seuraavan albumin tunnelmat olivat aina erilaiset, vanhoja paloja pystyttiin vain harvoin hyödyntämään.
Laulut saattoivat myös elää ja jotkut katkelmat löysivät tiensä toisiin lauluihin. Mary Lousta muotoutui Be True, Tracksin Stolen Car eroaa kovasti The Riverin saman nimisestä laulusta ja kielikuva Brothers Under The Bridgesin (1983) iloisista veikoista kääntyi 12 vuodessa päälaelleen Vietnamin veteraaneista kertovassa, täysin uudessa ja eri henkisessä laulussa, joka päättää boksin.
Human Touch (1992) on kenties hajanaisin Springsteen-albumi, jolla on useiden ensiluokkaisten raitojen ohella myös monia auttamattoman vaisuja biisejä. Niinpä onkin hämmästyttävää huomata, että monet Tracksin outtaket tuolta ajalta kuulostavat paljon lopullisia valintoja tasokkaammilta. Boksi antaakin mahdollisuuden kiehtoviin ”entäpä jos” -leikkeihin: kokoa uusi albumikokonaisuus kun käytössä ovat myös nämä biisit ja katso mitä saat aikaan. Oletko fiksumpi kuin Bruce Springsteen?!
Aivan kaikki biisit eivät sentään ole kadotettuja klassikoita, mutta erittäin monet niistä vastaavat täysin ”The Bossin” tunnetusti kovia standardeja. Helmistä mainittakoon So Young And In Love (1974) joka nostaa vastaanpanemattomasti hattua perinteisen rock and rollin riemukkuudelle, Wages Of Sinillä (1982) taas synnin taakka painaa raskaana kuin Darknessilla ikään. Frankiessa (1982) Springsteenin varhaisen ajan kuiskauksia ja huutoja -laulutyyli yhdistyy vaikuttavasti myöhemmän ajan E Street Band -paisutuksiin ja The Wish (1987) on koskettava kunnianosoitus kannustavalle äidille. Tracksin uumenissa asuu ainakin pari viiden nakin albumia, ja se kertoo jo paljon.
Tracks määrittelee uudet standardit aiemmin julkaisemattomista levytyksistä koostuville kokonaisuuksille. Eikä se jätä pienintäkään epäilystä siitä, etteikö New Jerseyn pikku jättiläinen kuulu rockin todelliseen kunniagalleriaan.