Pete Seeger on vuonna 1919 syntynyt folkveteraani, joka teki musiikillisen duuninsa pääasiassa 1940-1960-luvuilla. Nyt Bruce Springsteen on julkaissut Seegerille omistetun sessiolevyn ja sukeltaa sillä niin syvälle amerikkalaiseen perinnelaulukirjaan, että tuskin huomaa hänen muunlaista musiikkia koskaan tehneenkään.
Pomo on hypännyt reilusti sukupolven yli. Seegerin merkitys Dylanille ja tämän aikalaisille 1960-luvun folkliikkeessä on ollut epäilemättä paljon suurempi kuin 1970-luvun newjerseyläisrockarille. Dylanin innoittava vaikutus kuului vielä Springsteenin kahden ensimmäisen pitkäsoiton spontaanin oloisissa lauluissa vallattoman rönsyilevinä lyriikkoina, mutta jo Born To Runilla Springsteenin visio alkoi tukevoitua ja määrätietoisemmat työskentelytavat valtasivat lauluntekijän vuosiksi.
The Seeger Sessions on toista maata. Kiekolle päätynyt materiali on äänitetty kolmena päivänä. We Shall Overcome -tulkinta on tarttunut nauhalle jo vuonna 1997 ja loput biiseistä vuosina 2005 ja 2006. Brucen kokoama akustinen sessiobändi soittaa kaikki levyn raidat livenä. Touhu kuulostaa jopa siltä, että Bruce yhä sovittaisi bändiään tämän soittaessa.
Harmi, että americana on niinkin puhkikulunut ja kyllästystä herättävä ilmaus. The Seeger Sessions on nimittäin americanaa puhtaimmillaan ja parhaimmillaan. Springsteen kuulostaa taas rennolta, innostuneelta, viriililtä ja hyväntuuliselta. Ja kun bändi vielä uuttaa folkin skotlantilaisiin ja irlantilaisiin juuriin uuden mantereen bluegrassiä ja western swingiä täysin surutta, on käsillä mitä riemukkaimmat jamit.
Kaikkiaan The Seeger Sessions kuulostaa siltä kuin Django Reinhardt olisi tupsahtanut keskelle legendaarista Dylanin ja The Bandin The Basement Tapes -sessiota. Kukakohan uskaltaisi tehdä samanmoista uudelleenlämmitystä lännenlokarimme Hiski Salomaan mainiolle tuotannolle?
