Seeger-sessiot ovat osoittautuneet kaikin tavoin nautinnolliseksi musiikki-iloitteluksi, josta rönsyää ajattoman yhteiskunnallisen huolen ja optimismin vehreitä versoja. Ei uskoisi, että spontaanisti soitetun studioliven svengiä voisi elävämmin ulos antaa. Dublinin musikaalisen ja lauluintoisen yleisön seurassa Brucen bigband folk -rellestys on sittenkin ”one louder” ylitse tenhorytmien ja emootioasteikon haamurajojen. Studiossa löydettiin jo monen trad-viisun herkullisin ydin, mutta lavalla etenkin Eyes On The Prize, O Mary Don’t You Weep ja Pay Me My Money Down kasvavat aina vain muhkeammiksi yhteisen aatteen ja ilon elämyksiksi.
Soitannollisesti Live In Dublin kulkee käsittämättömän melodisella ja kepeällä lennokkuudella. Karhean laulajan hellät melankoliat, purevat protestit ja iloiset yllytykset tulevat ehtymättömän rikkaasti höystetyiksi sielukkain stemmoin ja helisevin soittimin. Alkuvoimaisen jatsin ja rhythm & bluesin hottituuttaukset kohottavat välittömälle mardi gras -tasolle. Mainioita ovat myös Bossin omien kappaleiden yllätyssovitukset. Kolmesta Nebraska-raidasta Open All Night saa hulvattoman täydellisen Louis Jordanin fish fry -käsittelyn. Further On (Up The Road) messuaa kantrigospelin kaavussa ja Blinded By The Light hytkyy oudon hienona mustalaisskifflenä.
Seeger-session jälkipainokselle rustattu American Land on ansaitusti noussut konsertin kohokohdaksi. Tämän paremmin ei kansan tai musiikin asiaa voisi ajaa.
