Springsteen On Broadway on huikea ja tunteisiin menevä yhdistelmä näytelmää, konserttia ja tulisieluista saarnaa, jossa äärimmäisen tarkkaan itsereflektioon kykenevä oman alansa mestari purkaa koko uransa taiteilijana atomeihin yleisön edessä, paljastaen riisuttujen laulujen ja niitä sekä elämää valaisevien tarinoiden kautta mistä hänen harjoittamassaan taikuudessa on varsinaisesti kyse. Tieto ei vähennä tempun vaikuttavuutta. Tippaakaan.
”Now I come from a boardwalk town where everything is tinged with just a bit of fraud… So am I”, hän sanoo ennen ensimmäistä kappaletta. Tässä puhuu mies, joka on tehnyt miljoonia laulamalla tehtaista ja niissä työskentelevistä ihmisistä tekemättä päivääkään ”oikeita töitä”.
Oman alansa mestari purkaa koko uransa taiteilijana atomeihin yleisön edessä.
Bruce Springsteen on yliampuva ja keksitty hahmo, jonka Bruce Springsteen on rakentanut oman isäsuhteensa pohjalta. Fiktiivinen rock’n’roll-sankari laulaa lauluja fiktiivisistä hahmoista, joiden elämän tapahtumat joskus liittyvät asioihin, joita oikea Springsteen on oikeasti kokenut, nähnyt, lukenut tai kuullut ja paljastaa meille samalla jonkin syvemmän, universaalimman totuuden ihmisyydestä.
Springsteen kykenee puhaltamaan käsikirjoitettuun esitykseen hengen – ja Springsteen On Broadway on tiukasti käsikirjoitettu, ei mikään rousseaulaisen rock’n’roll-villin hengen palossa improvisoima purkaus. Se on testamentti inhimilliselle empatialle; yhden ihmisen kyvylle katsoa itsensä sisään ja löytää sieltä se mikä on meille kaikille yhteistä sekä kyvylle kertoa siitä tavalla, joka koskettaa miljoonia sukupolvesta toiseen. Näytelmäksi kirjoitettuna, teatterissa esitettynä, bändin pauhusta riisuttuna, intiimin kuiskauksen ja tilassa mikrofonista kauempana tapahtuvan karjumisen välillä moduloivana puheilmaisuna Brucen kyky tehdä se on paljaampana edessämme kuin koskaan.
Taiteilija on ihminen, joka kertoo pieniä valheita paljastaakseen suuremman totuuden. Korostettu teatraalisuus paljastaa meille tässä sen suuremman totuuden.
