DANIEL LIONEYE: The King Of Rock´n´Roll

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2001.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
The King Of Rock'n Roll -albumilla itsestään aivan liian suuria luuleva Daniel Lioneye on päätyöltään HIM-kitaristi Linde. Albumin kuultuaan on pakko ihmetellä, eikö Linde tosiaankaan keksinyt joutohetkinään parempaa tekemistä?

Arvio

DANIEL LIONEYE
The King Of Rock´n´Roll
Oskon

The King Of Rock’n Roll -albumilla itsestään aivan liian suuria luuleva Daniel Lioneye on päätyöltään HIM-kitaristi Linde. Albumin kuultuaan on pakko ihmetellä, eikö Linde tosiaankaan keksinyt joutohetkinään parempaa tekemistä?

The King Of Rock’n Roll on kuin kieli poskessa tehty ultramachoisena junnaava hard rock -levy, jonka sottaisissa kitaroissa riittää rytinää enemmän kuin kotitarpeiksi. Never Been In Lovella rummut paukkuvat kuin Iggy Popin Lust For Lifella ja International P-Loverin groovessa lymyää Stoogesin haamu. Jytäbluesinen Lonely Road painaa Rollerin tapaan Led Zeppelinin sukuisesti. Daniel Lioneye nauttii päästessään revittelemään raskaan rockin kliseitä toisensa perään ja albuminsa lyriikoissa Lioneye yltää vähintään yhtä massiiviseen remuiluun. We Gonna Rockin’ Tonight on otsikko, jollainen on tätä ennen mennyt läpi vain Hurriganesin levyllä. Daniel Lioneye ei arastele näyttää naiselle tämän oikeata paikkaa ja oma lystikäs viestinsä lienee myös naurunkiherryksen sekoittamisella seksuaalisesta mielihyvästä kieliviin ääniin.

The King Of Rock’n Roll on likainen, äänekäs ja monipuolisesti ikävä albumi, jolla ROCK kirjoitetaan mahdollisimman isoilla kirjaimilla. Muun ”hauskan” ohessa Daniel Lioneye tarjoaa levynsä päätteeksi kaikkien aikojen huonoimman tulkinnan Bob Dylanin Knockin’ On Heaven’s Doorista. 

Lisää luettavaa