Moby & the Void Pacific Choirin levyt These Systems Are Failing (2016) ja More Fast Songs About the Apocalypse (2017) olivat erinomaisia. Mobyn soolojulkaisut sen sijaan ovat tuntuneet vähän kevyiltä vähintään Last Nightista (2008) lähtien. Samaa linjaa jatkaa Future Quietkin.
Levyn avaava uusintaversio When It’s Cold I’d Like to Diesta vuoden 1995 Everything Is Wrongilta on kuvaavasti sen paras biisi. Vielä kuvaavammin uusi versio kalpenee alkuperäisen rinnalla, koska sen laulaja Jacob Lusk ei ole lainkaan samaa luokkaa kuin originaalin Mimi Goese. On Airillä kuultavaa Serpentwithfeetiä lukuun ottamatta muutkaan levyn vierailevista laulajista eivät ole kovin hyviä.
Moby halusi luoda Future Quietin nykymaailman kaaoksen ja melun vastapainoksi. Niinpä se perustuu hiljaiseen pianonsoittoon ja tunnelmallisiin syntikoihin enimmäkseen ilman rumpuja ja perkussiota. Osalla biiseistä, esimerkiksi Elise Serenellen fiittaamalla Estrella Del Marilla, kehnot laulajat kuitenkin ottavat ohjat liiaksi käsiinsä ja Mobyn rooli tuntuu kutistuvan tuottajaksi.
Pianoon perustuvat instrumentaalibiisit toimivat parhaiten, mutta nekin ajautuvat välillä hotellibaarimaisen mitäänsanomattomiksi.
