Ankea-festivaali järjestetään Tampereen Hiedanrannassa 5.-6. kesäkuuta. Ensimmäistä kertaa siipensä levittävä tapahtuma on erilaisen vaihtoehtoisen – raskaan, progressiivisen, kokeellisen – musiikin juhlaa, sillä estradille kiipeävät muun muassa Leprous, Katatonia, This Will Destroy You, Textures, Green Carnation, God Is An Astronaut, A.A. Williams, Circle ja Oranssi Pazuzu.
Perjantai-iltana lavalla nousee myös norjalaislegenda Ihsahn soolobändeineen. Muusikko on vieraillut Suomessa kerran jos toisenkin Emperorin laulaja-kitaristina, mutta Ihsahnin soolokeikat ovat olleet hieman harvinaisempaa herkkua.
Soundi kyseli Vegard ”Ihsahn” Tveitanin tunnelmat ennen Ankea-festivaalia. Samalla selvisi muun muassa se, että luvassa on on ainutlaatuinen keikka myös artistille itselleen.
Olet soittanut Suomessa monta kertaa. Onko joku tietty konsertti tai kokonainen reissu jäänyt erityisen vahvasti mieleesi?
– Eräs erityinen muisto liittyy Emperorin ensimmäiseen Suomen-keikkaan Helsingin Tavastialla. Jos muistan oikein, konsertti tapahtui 24. toukokuuta 1997. Ja jos muistan tämäkin oikein, niin taisimme käydä katsomassa Stratovariusta Tavastialla edellisenä iltana.
– Seuraavana iltana olin kävelemässä hotellilta keikkapaikalle ja virittäytymässä samalla henkisesti illan esiintymiseen, kun Tavastian ovella vastassa oli hieman erikoinen näky: illan avausbändi Enochian Crescentin laulaja oli kauttaaltaan veren peitossa ja ambulanssi oli paikalla. Solisti oli onnistunut viiltämään itseään puukolla niin pahasti jo parin ensimmäisen biisin aikana, että heidän oli pakko keskeyttää konsertti. Kun me sitten nousimme lavalle, verisellä estradilla oli aikamoinen sekasotku ja tilanne oli muutenkin hieman kaoottinen. Joten kyllä, ensimmäinen Suomen-vierailu jäi mieleen… Mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että onneksi myöhemmät Suomen-keikkamme ovat ollut hieman vähemmän verisiä!
Millaiset ovat omat ennakkotunnelmasi Ankea-festivaalin suhteen?
– Kun aikanaan aloitin soolokeikkojen tekemisen, soitin yleensä melko ”kirjavaa settiä”, joka pohjautui monelta levyltä poimittuun materiaaliin. Viime vuosina minua on kuitenkin kiinnostanut rakentaa konserteista yhtenäisempiä kokonaisuuksia, joissa biisilista ja tunnelma muodostavat selkeän punaisen langan.
– Tällä kerralla yleisö voi siis odottaa settilistaa, joka on aiempaa tiiviimpi ja johdonmukaisempi sen sijaan, että sinne olisi poimittu kappaleita sieltä ja tuolta koko oman katalogin varrelta. Toivottavasti tämä antaa keikalle vahvemman identiteetin – ja ennen kaikkea toki toivon sitä, että kuulijat nauttivat siitä.
Esiinnyt perjantaina toiseksi viimeisenä, ja illan päättää Leprous. Sinun sekä Leprousin välillä on tunnetusti vahva side – monellakin tavalla. Onko luvassa jotain erikoisvierailuja?
– Olet oikeassa: kun Leprous ja soolobändini jakavat saman lavan, tunnelma alkaa lähestyä jonkinlaista ”perhetapaamista”… Olemme vuosien varrella tehneet yhteistyötä monin tavoin ja osallistuneet toistemme musiikillisiin edesottamuksiin, joten yllätyksien mahdollisuus on ehdottomasti olemassa. Katsotaan nyt!
– Yksi tämän keikan erityispiirre on se, että olen vuosien aikana esiintynyt monien erilaisten kokoonpanojen kanssa, mutta nyt koko soolobändini koostuu Telemarkista kotoisin olevista muusikoista – ensimmäistä kertaa ikinä. Telemark on ollut kotini ja samalla yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä koko urani ajan, joten tällaisella kokoonpanolla on minulle erityinen merkitys.
Kurkistetaanpa myös tulevaisuuteen… Mitä seuraavan vuoden tai vaikkapa parin suunnitelmiin kuuluu – levytyksiä, kiertueita ja muuta?
– Emperor teki juuri kolmen viikon mittaisen Kanadan ja Yhdysvaltojen kiertueen yhdessä Blood Incantationin kanssa. Kuluvan kesän aikana jatkamme Emperorin festivaalikeikkojen sarjaa, ja luvassa on myös muutamia erityisiä esiintymisiä, joilla mukana ovat alkuperäisjäsenet Mortiis ja Faust. Odotamme näitä konsertteja todella innolla… Jos taas katsotaan soolokeikkoja, olen tehnyt niitä vähän vähemmän viime aikoina, mutta ensi vuonna tahti saattaa olla jo tiukempi.
– Työstän myös jatkuvasti uusia ideoita ja etsin inspiraatiota tulevaa musiikkia varten. Tällä hetkellä minulla on kasassa ehkä jopa puolentoista albumin verran konsepteja, sanoituksia, kappaleiden nimiä ja erilaisia luonnoksia. En kuitenkaan ole vielä sukeltanut siihen varsinaiseen raskaan sarjan työvaiheeseen, jossa kaikista palasista rakennetaan lopullisia sävellyksiä. Tämä ”viimeinen vaihe” vie aikaa – ja mielestäni sen kuuluukin viedä. Musiikin täytyy saada paljastaa itse, miksi se itse haluaa kasvaa, eikä sitä pidä pakottaa muottiinsa liian aikaisin!
Teksti: Timo Isoaho