Arvio: Taivaallista surumielisyyttä – Godthrymmin Projectionsille on puristettu eep­pisen tuomiometallin ja melodisen death doomin parhaita aineksia

Godthrymmin uusin on kunnianhi­moisempi kokonaisuus kuin kaksi edellistä.
Arvio julkaistu Soundissa 5/2026.
Kirjoittanut: Tami Hintikka.

Arvio

Godthrymm
Projections
Profound Lore

Kuusi pitkää ja kiireetöntä järkälet­tä parhaan A-ryh­män UK-doomia – kelpaa!

Entisen My Dying Bride -kita­ristin Hamish Glencrossin luotsaa­ma yhtye näytti heti vuoden 2020 Reflections-debyyttilevyllään, miten korkealaatuista alakulohidastelua tehdään. Kolmas pitkäsoitto säilyt­tää diskografian timanttisena.

Hamishin aisapari, ex-MDB ja -Anathema-rumpali Shaun Taylor- Steels tuntee melankolisen laahus­tuksen kompittamisen salat. Avaus­biisi Trenches Deepissä otetaan pienet Celtic Frost -osaston hölkät ja Hope Is Eternalissa tempaistaan vielä ripeämpään juoksuun, mutta muutoin hitaus on valttia. Kitarat murisevat raskasta kieltään. Tun­nelma rakennetaan ajan kanssa.

Projectionsille on puristettu eep­pisen tuomiometallin ja melodisen death doomin parhaita aineksia. Godthrymmin uusin on kunnianhi­moisempi kokonaisuus kuin kaksi edellistä, selkeämmin brittiläiseen ysäridoomiin solahtanutta levyä.

Kosketinsoittaja Catherine Glencrossin lauluosuudet nostavat surumielisyyden paikoin suorastaan taivaalliselle tasolle. Ja kun täydel­lisessä Endure My Skinissä mikro­fonin taakse asettuu Hamishin ja Shaunin entinen bändikaveri Aaron Stainthorpe, kylmää värettä puskee.