Arvio: Sitä parempaa käppää – Six Feet Under näyttää, miten tappohommat hoidetaan

Next to Die on bändin verevintä vyörytystä miesmuistiin.
Arvio julkaistu Soundissa 4/2026.
Kirjoittanut: Tami Hinitkka.

Arvio

Six Feet Under
Next to Die
Metal Blade

Hitaasti ja yksinker­taisesti junttaava aloitusraita Approach Your Grave saattaa karkottaa heikoimmat heti alkuunsa, mutta tämän levyn – tai yhtyeen – kohdal­la ei kannata luovuttaa. Uusin Sixtari on nimittäin bändin verevintä vyörytystä miesmuistiin.

Mitään puhtoisinta toimitusta ei luonnollisestikaan ole tarjolla, vaan rouhea rosoisuus määrää. Tämä on sitä parempaa käppää.

Next to Die sisältää rennon­löysää lötköttelyä mutta myös runsaasti terävää ja tarttuvaa kita­rointia. Soolo-osastollakin tehdään nättiä jälkeä. Chris Barnesin entisen Cannibal Corpse -aisaparin Jack Owenin riffiranne on jämäkässä kunnossa.

Päihteet (ilmeisesti) jättänyt Barnes murisee paremmin kuin vuosiin. Cannibal-aikoihin ei tarvit­se palata, sillä nyky-Barnesin alku­kantainen mörinä istuu tällaiseen likaiseen kuologrooveen täydelli­sesti.

Tämä levy ei ole hittikimara. Sen tuhovoima löytyy silottelematto­masta death metal -ruoppauksesta, joka pulppuaa kuuden jalan syvyy­destä. Moderni laboritoriokliininen äärimetalli on vain tiellä, kun ko­keneet kuoloukot näyttävät, miten tappohommat hoidetaan.

SFU on kuten Dr Pepper: toiset tykkää, toiset ei.