"Te näytte ihan punkkareilta, mut te soitatte ihan liian hyvin."

Sakari Preussin musiikissa vanha tummasävyinen suomi-iskelmä paiskaa kättä post-punkin kanssa. Tervetuloa loputtomalle maantielle post-iskelmän tahdissa.

My Favourite Nemesis osoittaa, että Porvoossa on muutakin kuin arvokas vanhakaupunki. Mutta millainen on kotimaisen metalcore-skenen tila?

"Sen verran nuori kaveri oli kyseessä, et Masa olis helposti mennyt isästä (ulkonäön perusteella)."

"Pelko on niitä harvoja tunteita, jotka yhdistävät ihmisiä ja eläimiä. Rakkaus ja viha ovat inhimillisiä, mutta pelko on primitiivisempää ja perustavanlaatuisempaa."

"Aloin kirjoitella lauluja (ne eivät käsitelleet kuolemaa), joista varmaan ensimmäiset kaksisataa oli täyttä paskaa."

Kuusi punaista silmää ja laskeutuva paha keisari.

Millainen on yhtye, joka ottaa nimensä televisiosta tutulta (joskin fiktiiviseltä) hedonistilta? Antaa Moodyn itsensä kertoa.

Kemiläislähtöinen Glass Wipe tarjoilee tarttuvan melodista punkia, hispaanisia taiteilijanimiä sekä hurttia sisäpiirin huumoria. Voi pojat!

"Onko tämä sitten takinkääntö vai U-käännös helvettiin, se kaikki sopii mulle oikein hyvin."

Emily Frost paljastaa inspiroituvansa hip hop -biittien ja eteeristen soundien sekoittelusta ja tunnustautuu melodianarkkariksi. Mutta mitä se tarkoittaa?

"Jos ei sedillä enää lähde, niin tehkää tilaa – meillä nimittäin lähtee!"