Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Helsinkiläinen metallikvintetti Dead End Scene sai alkunsa keväällä kitaristi Sulo Hohkon ja basisti Ville Rautakorven tavattua pääkaupunkiin postinumeroaan vaihtaneen Mikko Kylmäsen. 13-vuotiaista lähtien yhdessä musiikkia tehneet Hohko ja Rautakorpi olivat etsiskelleet jo hetken aikaa uusia jäseniä mukaan ”remmiin” edellisen bändiviritelmän mentyä harakoille jo vuotta aiemmin.
– Mikko oli kuin kohtalon sanelemana samoihin aikoihin tullut työharjoitteluun Helsinkiin Oulusta, ja päätyi etsimään harjoittelunsa ajaksi jotain bändiä, jonka kanssa jammailla Stadissa. Mikko sitten löysi meidän laulajahakemuksen, hommahan sitten niin sanotusti perkelöityi ja Mikko muuttikin pysyvästi Helsinkiin, basisti Rautakorpi kertoo.
– Hommahan luisti alusta asti kuin suoli sunnuntaiaamuna [???, toim. huom.] ja isolle kirkolle jämähdettiin! Siitä sitten kasattiin Suomen maakuntien all star -ryhmä, kun lapsuudenystäväni Olli Salmi rantautui kylille Lappeenrannasta. Ehdittiin hyvän aikaa etsiä sooloitaristia bändiin, ennen kuin sattumalta törmäsin Olliin baarissa ja tuli ilmi että se kelmi oli asunut stadissa yhtä pitkään kun minä, eikä kummallakaan ollut asiasta mitään käryä! Sitten vielä yhden rumpalivaihdoksen jälkeen Teemu Haataja täydensi bändin, Kylmänen jatkaa.
Mistä nimi Dead End Scene? Onko kyseessä statement vai jotain muuta?
– Nimen voi todellakin ottaa eräänlaisena statementtina. Se juontaa juurensa Kissin Gene Simmonsin haastatteluun parin vuoden takaa, jossa ”god of thunder” julisti rock’n’rollin kuolleeksi. Haastattelussa mies totesi jotain tähän suuntaan: ”As a scene, rock n roll is a dead end”, Ville Rautakorpi valottaa.
Kyseessä oli todennäköisesti Genen 569. kerta todeta rockin olevan kuollut, mutta jokin tuossa tokaisussa iski yhtyeen jäseniin ja lainauksesta syntyi biisi, joka sittemmin kantaa nimeä Only One Scene.
– Sitten alettiin miettimään, että olisi eeppistä ja röyhkeää nimetä nuoremman sukupolven rokkibändi Gene Simmonsin kaltaisen rokkidinosauruksen skenen kuolinjulistuksen perusteella. Jos ei sedillä enää lähde, niin tehkää tilaa – meillä nimittäin lähtee, Rautakorpi jatkaa.
Kylmänen lisää bändikaverinsa kertomaan, että nuorten bändien täytyy alkaa nousta ja jos jonkun ”täytyy alkaa kantaa tätä kuolevaa skeneä, niin me ollaan valmiiita siihen”.
Musiikillisesti Dead End Scene kaahaa suurilta osin Avenged Sevenfoldin, Panteran, 2000-luvun vaihteen Sentencedin suomimelankolian ja metalcoren välillä, ja poikkeaa usein tältä kartalta. Etenkin Dawnilla on kuultavissa viehtymystä korkealentoisiin melodioihin ja jylhään tunnelmaan, ja niinpä ei yllättäkään, kun jäsenet kertovat saaneensa vaikutteita elokuvamusiikin suunnalta.
– Hans Zimmer, John Williams ja Danny Elfman kuuluu mun isoihin suosikkeihin. Sieltä löytyy todella paljon siistejä juttuja mistä ammentaa, kitaristi Sulo Hohko paljastaa.
Otetaan pieni gallup tähän väliin: Mitä bändiä haluaisitte lämmitellä?
– Jotain nuoruuden isoja idoleita, jotka innosti ensinnäkin duunaamaan bändi- ja soittohommia! Metallicaa kun pääsisi lämppäämään, niin viddu että räjähtäisi nuppi! Tai Gunnareita! Avenged Sevenfold olisi kanssa kova ja ehkä vähän enemmän ajankohtaisempi ryhmä, basisti Ville Rautakorpi innostuu.
Mikko Kylmänen heittää vastauksenaan Periphery. Ja perustelee yksiselitteisesti: ”Koska parasta ikinä.” Olli Salmen valinta osuu Kanadan matikkacoresankareihin Protest The Heroon. Sulo Hohko katsoo koti-Suomeen ja vastaa Stam1na, rumpali Teemu Haatajalle maistuisi Mastodonin lauteiden lämmittely.
Mitä on luvassa seuraavaksi?
– Keskitytään tällä hetkellä debyyttilevyn tekemiseen ja tuotantoon. Sitten kun paketti on valmis, niin lähetään kalastelemaan levydiiliä lafkoilta (vink vink… Soitelkaa), Kylmänen vihjailee kuin deitti-ilmoitusta kirjoittaisi.
– Biisit alkaakin olla jo levylle kasassa. Vielä vaan soolot purkkiin ja laulut minttiin, niin ei muuta kun levy koukkuun ja kalalle. Julkaistaan debyyttilevy miten hyvänsä, se tulee olemaan lähtölaukaus meidän maailmanvalloitukselle, Rautakorpi sanoo itsevarmasti.
– Jep. Me ei olla täällä leikkimässä, ja tavoite on huipulle ja kovaa. Watch out, laulaja kuittaa.
Dead End Scene:
Mikko Kylmänen – laulu
Sulo Hohko – kitara
Olli Salmi – soolokitara
Ville Rautakorpi – basso
Teemu Haataja – rummut
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Muista seurata myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaa, jolta löydät sarjassa esitellyt artistit nätisti siistissä paketissa: