Tarkkailuluokka | Elliot Blake: ”Luominen on surrealistisen tuskaista, mutta ainutlaatuisen palkitsevaa”

Meri Björn

"Aloin kirjoitella lauluja (ne eivät käsitelleet kuolemaa), joista varmaan ensimmäiset kaksisataa oli täyttä paskaa."

Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.

Suomalaissyntyinen Elliot Blake vaikuttaa tätä nykyä viskin, nummien ja junabongauksen luvatussa maassa Skotlannissa. Aiemmin rockin puolella muun muassa helsinkiläisessä The Acts -aktissa rumpalina vaikuttanut Blake luottaa indie folkissaan vahvasti omiin kykyihinsä ja tekeekin soolourallaan kaiken itse visuaalisia elementtejä lukuun ottamatta.

Singer-songwriterien kirjo on laaja, mutta Blaken maalaileva ote ja monimuotoiset sovitukset erottuvat edukseen henkilö+kitara-artistien meressä. Syksyllä 2016 Glasgow’hon muuttanut Blake on vuoden 2018 aikana toteuttanut kunnianhimoista projektia julkaista biisi per kuukausi.

Mutta miten tähän tilanteeseen on päädytty? Miten urasi muusikkona sai alkunsa?

– Musauran siemenet kylvettiin 13-vuotiaana, kun hankin ensimmäisen rumpusettini. Mutsi käski soittamaan kitaraa, jotta voisin säestää nuotion valaisemia kesäiltoja, mutta sen ikäisenä ei kuunnella mutsia. Niinpä vaivasin porukoita hakkaamalla Metallicaa ja AC/DC:tä kellarissa puolivuosikymmenen ajan, Elliot paljastaa.

Myöhemmin nuori artisti tajusi äitinsä viisauden ja tarttui kitaraan ja koskettimiin kaivattuaan musisointiin melodioita ja harmoniaa. Oman tyylin ja äänen löytäminen ei syntynyt kivuitta.

– Samalla aloin kirjoitella lauluja (ne eivät käsitelleet kuolemaa), joista varmaan ensimmäiset kaksisataa oli täyttä paskaa. 2010-luvun puolivälissä soitin muutamassa poppoossa, mutta omien biisien rustaaminen oli kuitenkin aina se pääjuttu.

Blake nimeää suurimmiksi esikuvikseen Bon Iverin, Ben HowardinRadioheadin ja Jeff Buckleyn, mutta samaan hengenvetoon sanoo haluavansa tietoisesti kasvattaa etäisyyttä idoleihinsa.

– Vaikka kuinka syvälle sieluuni Bon Iverin sanat tai Jeff Buckleyn ääni ulottuvat, jos musiikkini vain mukailee heidän taidettaan, miksei vain kuunnella sitä lähdemateriaalia? Kaikki luova syntyy jostain, enkä voi vähätellä edes sen Metallican alitajuista vaikutusta siihen, mitä teen, Blake pohdiskelee.

”Luominen on surrealistisen tuskaista mutta myös ainutlaatuisen palkitsevaa. Se on henkistä salitreeniä: jos jaksaa armotta puskea painoja ylös alas, vuoden päästä tulokset näkee.”

Pari ensimmäistä vuosikymmentään Blake asui Helsingissä ja viettää nykyäänkin kesät Suomessa. Kosketus suomen kieleen sai aikaan myös tuoreen Heathers-biisin kotimaisen spoken word -osuuden.

Biisien sävellyksen ja sovittamisen lisäksi perfektionistiksi tunnustautuva mies hoitaa itse editoinnin, miksaamisen ja masteroinnin, joten biisien krediiteissä seisoo niinkin selvä teksti kuin ”Everything: Elliot Blake”. Mikään studioaskeetikko Blake ei kuitenkaan ole.

– Päällekkäisäänitys ja jälkituotanto ovat tällaisessa soolomusassa iso osa biisintekoprosessia, joten siinä mielessä meininki ei ole täysin luomua. Kappaleet alkavat mies ja kitara -tyylisistä raakileista, mutta kun mies ja kitara ovat purkissa, biisi saattaa lähteä mihin suuntaan tahansa. Nykyvälineillä on sen verran vaivatonta luoda kaikenlaisia äänimaailmoja, että on vaikea vastustaa yksinkertaistenkin ideoiden värittämistä kaikilla penaalin pensseleillä.

Mistä ajatus biisiin per kuukausi?

– Löysin marraskuussa Bruno Majorin biisin Places We Won’t Walk ja rakastuin ensikuulemalta. Päätin varastaa ajatuksen suoraan Majorilta, joka julkaisi biisin per kuu pari vuotta sitten ja pudotti päätteeksi albumin A Song for Every Moon. En voi siis nimittää ajatusta omaperäiseksi, joskin olin tuumaillut jotain vastaavaa jo kauan. Osa näistä biiseistä on pyörinyt päässäni jo vuosia, mutten vain ole saanut painettua rec-nappulaa, Blake paljastaa ja jatkaa:

– Luominen on surrealistisen tuskaista mutta myös ainutlaatuisen palkitsevaa. Se on henkistä salitreeniä: jos jaksaa armotta puskea painoja ylös alas, vuoden päästä tulokset näkee. Mä tarvitsen selkeitä tavoitteita ja dediksiä saadakseni sen tangon nousemaan.

Mitä on luvassa tulevan varalle?

– Kun tämä projekti on ohi, suunnitteilla on mahdollisesti remasteroida ainakin osa näistä biiseistä sulavaksi kokonaisuudeksi ja julkaista pitkäsoitto. Toisin kuin Major en kuitenkaan halua albumin konseptiksi tätä 12 kuukauden projektia, vaan tahdon luoda sille oman persoonansa. Niinpä levylle tullee vielä pari eheyttävää biisiä ensi vuoden puolelta, laulaja visioi ja kertoo pohtivansa myös suomenkielisen musiikin tekemistä.

Sitä odotellessa nauttikaamme Elliot Blakesta ”kolmannella kotimaisella”.


Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:

  • Ehdotetun artistin koti/facebooksivu tai vastaava.

Muista seurata myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaa, jolta löydät sarjassa esitellyt artistit nätisti yhdessä paketissa: