Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.
Traumat ja pelot kulkevat käsi kädessä. Näin uskoo myös helsinkiläisyhtye Pelko, joka kutsuu musiikkiaan traumarockiksi paljon kertovan ”yhdistelmä 90-luvun alternativeä, shoegazea, post-punkia, noise poppia ja kitararockia” -luokittelun sijaan.
Basisti-laulaja Saara Kemppaisen, kitaristi-laulaja Niilo Tenkasen, kitaristi J-P Cavoniuksen sekä rumpali Marko Virran muodostama yhtye julkaisi huhtikuussa debyyttialbuminsa Paino, jota vastaan ei voi taistella. Mutta miten kaikki sai alkunsa?
– Kun kitarapoppia soittanut [bändin jäsenten aiempi yhtye] Hopeakala hajosi 2014, minä, kitaristimme Niilo Tenkanen ja rumpalimme Marko Virta päätimme laittaa nupit kaakkoon. Sisäisen palon johdattamina otimme synkemmän ja kovaäänisemmän suunnan, Saara Kemppainen muistelee.
Mistä nimi Pelko löytyi?
– Pelko on niitä harvoja tunteita, jotka yhdistävät ihmisiä ja eläimiä. Rakkaus ja viha ovat inhimillisiä, mutta pelko on primitiivisempää ja perustavanlaatuisempaa. Kuitenkin ihmiselle pelot ovat hyvin intiimi ja henkilökohtainen asia, Tenkanen avaa.
Nimen ja genrekuvaus traumarockin välillä on selvä yhteys. Vaihtoehtona yksittäiselle sanalle oli kuvailla musiikkia rimpsulla ”yhdistelmä 90-luvun alternativeä, shoegazea, post-punkia, noise poppia ja kitararockia”. Eräänä päivänä Tenkanen heitti ilmoille ajatuksen ”eikös meidän genre ole traumarock?” ja kaikkia miellyttänyt termi jäi elämään.
Mikä biiseistänne on teidän oma henkilökohtainen suosikkinne tällä hetkellä?
– Vielä julkaisematon kappale työnimeltä Savu. Saavutan sitä laulaessani ja soittaessani itsevarmuutta, jollaista minulla harvoin oikeassa elämässä on, Saara Kemppainen kuvailee viritteillä olevaa biisiä.
Tällä hetkellä kvartetti työskentelee toisen albuminsa esituotannon parissa. Vaikka debyytin julkaisusta on vain piirun verran yli neljä kuukautta, mutta seuraavan kokopitkän äänitykset alkavat jo lokakuun alussa.
– Juuri nyt kaikki uudet biisit tuntuvat kiehtovilta ja raikkailta. Vastaan kuitenkin debyytiltämme löytyvän biisin Viimeinen juna. Se on ensimmäinen säveltämäni biisi, johon olen niin tyytyväinen, etten muuttaisi siitä mitään, Niilo Tenkanen myöntää rivien välissä hieman perfektionistiseen sävyyn.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta Kemppainen ja Tenkanen haluaisivat nähdä Pelon jatkossa keikkailemassa aktiivisesti ympäri Suomen. (”Haluamme koluta Suomen jokaisen paikan, jossa joku voisi kuunnella meitä”, Kemppainen visioi.)
Uusia kappaleita biisinkirjoittajakaksikko on tehnyt vuoden sisällä noin kolmekymmentä kappaletta, joten uusia albumeja on nähtävissä horisontissa. Seuraavan kokopitkän on määrä tulla ulos ensi keväänä.
Vielä yksi jokerikysymys: Mikä biisi on soinut viimeksi korvamatona päässänne?
– Dinosaur Jr. – Feel the Pain, kitaristi Tenkanen heittää.
Saara Kemppaisen valinta osuu Musta valon Laterna Magicaan.
Pelko:
Saara Kemppainen – laulu ja basso
Niilo Tenkanen – kitara ja laulu
Marko Virta – rummut
J-P Cavonius – kitara
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Muista seurata myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaa, jolta löydät sarjassa esitellyt artistit nätisti yhdessä paketissa: