Albumi, joka sysäsi Aki Tykin muusikon uralle ja seitsemän muuta tarinaa – Happoradio-laulaja nimeää levysuosikkinsa

Marek Sabogal

Timo Isoahon toimittama suosikkilevylistaus jatkuu jälleen. Vastausvuorossa on tällä erää Happoradion Aki Tykki, joka kertoo, mitkä albumit hän nostaa julkaisuvuosikymmentensä ykkösiksi. Tykki paljastuukin varsin kovaksi Michael Jacksonin faniksi, sillä popin kuninkaalta on kaksikin levyä mukana listalla. Lisäksi Tykki nimeää suosikkinsa musiikkikirjojen ja livetallenteiden joukosta.

Happoradio pysyttelee kesällä varsin kiireisenä, sillä yhtyeelle on buukattu tusinakaupalla keikkoja joka puolelle Suomea. Yhtyeen voi nähdä seuraavan kerran livenä 15.6. Lappeenrannan Lappeefestissä, 16.6. Joensuun Osuuskaupparockissa, 22.6. Leppavirran Tulenliekissä ja 6.7. Kuopion Viinijuhlissa. Katso bändin koko keikkalista täällä.

1960–luku: The Beatles — Punainen ja sininen tupla

”Rohkenen lisätä vuonna –73 julkaistut kokoelmat 1960–luvun kohdalle, koska suurin osa materiaaleista on kuitenkin sieltä peräisin. Oma Beatles—vaiheeni sijoittui johonkin 1990–luvun puoliväliin. Parille pitkälle kasetille ahdetut kokoelmat soivat ahkerasti Datsun Cherryssäni Joensuun kaduilla.”

1970–luku: Michael Jackson — Off the Wall (1979)

”Ei ollut ensimmäinen löytämäni Jackson-albumi, mutta muodostui hyvin rakkaaksi. Hitokseen raikasta diskoa. Eritoten nimibiisi oli (ja on) itselle tärkeä.”

1980–luku: Michael Jackson — Thriller (1982)

”Levy, joka sysäsi minut muusikkouden polulle. Edelleen autiosaaren levyni. Käsittämättömän hieno albumi, joka jostain syystä ei vieläkään kuulosta vanhanaikaiselta.”

1990–luku: U2 — Achtung Baby (1991)

”Levy, jonka metallinen soundimaailma tuntui aluksi hyvin vieraalta. Sitten näin pätkän U2:n Until the End of the World —etävetoa Freddie Mercuryn muistokonsertista. Kun The Edge soitti riffiä tasajalkaa pomppien ja Bono elämöi kärpäslaseissaan, minusta tuli fani. 1990–luvun eniten kuuntelemani albumi ja ZooTV—rundin Sydneyn keikkataltioinnin välispiikitkin tuli opittua ulkoa. ’Goodbye all you neo–nazis, I hope they give you Auschwitz.’”

2000–luku: Samuli Putro — Elämä on juhla

”Samulin soolouran paras albumi. Levy jonka pariin voi palata joko vilpittömästi diggaillen, tai ammattimielessä hakemaan inspiraatiota. (Eli varastamaan.) 2000-luvun Kun Suomi putos puusta, joka jäi ehkä hieman liian vähälle huomiolle.”

2010–luku: PMMP — Rakkaudesta (2012)

”Kuluvan vuosikymmenen aikana albumien kuuntelu on jäänyt selkeästi vähemmälle. Vaikka olenkin albumikokonaisuuksien rakastaja, silti tulee näemmä enemmän kiinnyttyä yksittäisiin biiseihin. Liekö formaattikysymyksiä. PMMP ansaitsee paikan tällä listalla, joten Rakkaudesta olkoon valintani. Mielestäni aliarvostettu albumi — Ei ehkä ehjin kokonaisuus mutta sisältää biisijättiläisiä kuten Heliumpallo ja 4ever young.”

Paras musakirja on tietenkin mummivainaalta joululahjaksi vuonna 1986 saatu Kari Levolan Kunnian kentät. Siis Dingon tarina. Se on tullut luettua ties kuinka moneen kertaan muusikkoudesta haaveillessa ja sittemmin alan miehenäkin. Täytyykin kaivaa se taas jostain esille, tovi viime kerrasta on vierähtänyt!”

Livetaltioinneista jo mainitsinkin U2:n ZooTV—keikan Sydneystä. Kerrassaan upea keikka ja kylläpä yhä harmittaa että se rundi meni itseltäni ohi. Popmart-rundin Suomen keikalla (—97) jo kerkesin, mutta ZooTV jäi kaivelemaan. Onneksi on edes se taltiointi.”