Kurkistus puolen vuosisadan taakse ”hulluun vuoteen” – Nämä albumit juhlivat tänä vuonna viisikymppisiään

Seuraavat levyt näkivät ensimmäistä kertaa päivänvalon vuonna 1968.
2.1.2018 18:59

Uusi vuosi on saatu pikku hiljaa käyntiin ja ensimmäinen arkiaamu valkeni tänään monille. Näin vielä lähtökuopissa ollessa on hyvä aika katsastaa, millaiselta musiikkivuosi näytti puoli vuosisataa sitten eli mitkä levyt viettävät jo viisikymppisiään näin herran vuonna 2018.

Ennen levylistausta on hyvä ottaa yleiskatsaus vuoteen 1968 ja verestää hieman muistia, mitä tuona ”hulluksi vuodeksi” kutsuttuna ajanjaksona oikein tapahtuikaan. Painostavaa vuotta leimasivat poliittiset murhat (Martin Luther King Jr., Robert Kennedy, Vietnamin sota ja Kiinan kulttuurivallankumous. Ranskassa mellakoitiin, Tšekkoslovakia miehitettiin ja nuoret opiskelijat radikalisoituivat ja kapinoivat yhteiskuntaa vastaan. Suomessa vuoden näkyvin tapahtuma oli Vanhan ylioppilastalon valtaus 25. marraskuuta.

Kaiken tämän hulluuden keskellä luotiin siitä huolimatta (tai juuri sen vuoksi) paljon hyvää musiikkia ja perustettiin myös monia suurtekoihin yltäneitä orkestereita. 1968 sai alkunsa muun muassa sellaiset nimet kuin Rush, Can, King Crimson, Yes sekä Earth, joka muutti myöhemmin nimensä Black Sabbathiksi. Tänä vuonna soitti ensimmäisen keikkansa myös The New Yardbirds, joka vaihtoi lokakuussa nimekseen Led Zeppelin.

Seuraavassa siis muutamia esimerkkejä 50 vuotta täyttävistä, enemmän ja vähemmän klassikkostatukseen nousseista pitkäsoitoista.


Astral Weeks (Van Morrison)

Van Morrisonin toinen pitkäsoitto ei saanut ilmestyessään kriitikkojen tai yleisön varauksetonta suosiota osakseen, mutta sitä on myöhemmin tituleerattu muun muassa yhdeksi ”rock-musiikin tärkeimmäksi ja parhaimmaksi levyksi”. Rolling Stone -lehti sijoitti levyn vuonna 2003 julkaisemansa kaikkien aikojen 500 parasta albumia -listan sijalle 19. The Times -lehden vastaavassa rankkauksessa (1993) se löytyy sijalta kaksi ja Mojo-lehden vastaavasta (1995) puolestaan sijalta kolme.

At Folsom Prison (Johnny Cash)

13. tammikuuta Folsomin vankilassa Kaliforniassa äänitetty livealbumien klassikkoteos käänsi Johnny Cashin uran uuteen nousuun. Se löytyy myös 88. sijalta Rolling Stone -lehden 500 parasta levyä -listalta.

The Beatles (The Beatles)

The White Albuminakin tunnettu tupla-albumi seurasi edellisvuonna ilmestynyttä Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandia ja sisälsi paitsi lukuisia klassikkokappaleita kuten Back In The U.S.S.R., While My Guitar Gently Weeps, Ob-La-Di, Ob-La-Da ja Helter Skelter, myös paljon tyylillistä vaihtelua.

Beggars Banquet (The Rolling Stones)

Toisin kuin moni muu tässä listattu albumi, oli Beggars Banquet heti ilmestyttyään paitsi kaupallinen menestys myös kriitikoiden mieleen. Se jäi myös viimeiseksi Brian Jonesin elinaikana julkaistuksi Rollarien levyksi.

Bookends (Simon & Garfunkel)

Kahta vuotta aiemmin julkaistulla Sounds Of Silence -klassikkoalbumilla suuremman yleisön tietoisuuteen itsensä raivannut duo sinetöi paikkansa suurten artistien joukossa konseptialbumilla, joka sisälsi muun muassa Miehuuskoe-elokuvan (1967) soundtrackillakin kuullun hitin Mrs. Robinson.

Electric Ladyland (Jimi Hendrix Experience)

Experience-kokoonpanon kolmas ja viimeinen studioalbumi, jonka Hendrix tuotti. Levy sisältää paitsi loistavia alkuperäissävellyksiä, myös yhden maailman parhaimmista lainakappaleista, Hendrixin tulkinnan Bob Dylanin All Along The Watchtowerista.

Fleetwood Mac (Fleetwood Mac)

Fleetwood Macin debyyttialbumi, joka nousi kotimaassaan Britanniassa albumilistan sijalle 4. ja pysyi listoilla 37 viikkoa ilman singlejulkaisujen avustusta.

In-A-Gadda-Da-Vida (Iron Butterfly)

Psykedeelisen rockin merkkiteos tunnetaan parhaiten sen 17-minuuttisesta nimikkokappaleesta. Iron Butterflyn toinen pitkäsoitto, joka nousi Yhdysvalloissa vuoden myydyimmäksi albumiksi julkaisua seuranneena vuonna.

Odessey and Oracle (The Zombies)

Loppuvuodesta 1967 hajonneen brittiläisen The Zombies -yhtyeen toinen  pitkäsoitto ei saanut julkaisuaikanaan kummoistakaan vastaanottoa, mutta arvostus sitä kohtaan on noussut huomattavasti vuosien vieriessä. Time Of The Season -singlestä tuli yllätyshitti Pohjois-Amerikassa alkuvuodesta 1969 ja sitä on versioitu sekä käytetty elokuvissa ja tv-sarjoissa lukuisia kertoja. Levy löytyy myös Rolling Stone -lehden 500 parasta albumia -listan sijalta 100.

A Saucerful of Secrets (Pink Floyd)

Syd Barrettin viimeiseksi jäänyt levy yhtyeen riveissä. Barrettin korvannut David Gilmour on jo mukana levyllä ja niinpä se on ainoa studioalbumi, jolla on mukana kaikki yhtyeen viisi jäsentä. Rumpali Nick Mason on todennut levyn olevan hänen henkilökohtainen suosikkinsa yhtyeen tuotannosta.

Shades of Deep Purple (Deep Purple)

Deep Purplen debyyttialbumi, joka sisälsi covereita sekä omia sävellyksiä. Kotimaassaan Briteissä levy ei menestynyt, mutta Joe South -laina Hush nousi Amerikassa singlelistan neljänneksi.

Steppenwolf (Steppenwolf)

Kanadalaisyhtyeen debyyttialbumi, jonka hitit Born To The Wild ja The Pusher kuultiin myös seuraavana vuonna ilmestyneen Easy Rider -elokuvan soundtrackilla. Tammikuussa ilmestyneen debyyttinsä lisäksi yhtye julkaisi saman vuoden lokakuussa toisen studioalbuminsa The Second, jonka suureksi hitiksi nousi kappale Magic Carpet Ride.

Waiting for the Sun (The Doors)

The Doorsin kolmas albumi sekä ensimmäinen ja viimeinen listaykkönen Amerikassa. Erikoisuutena mainittakoon, että levyn nimikkokappale julkaistiin vasta vuonna 1970 ilmestyneellä Morrison Hotel -albumilla.

Wheels of Fire (Cream)

Tupla-albumi, jonka toinen levy oli äänitetty studiossa ja toinen sisälsi konserttitaltiointeja. Wheels of Firesta tuli ensimmäinen platinaa myynyt tupla-albumi ja se löytyy Rolling Stonen 500 parasta levyä -listan sijalta 205.

White Light/White Heat (The Velvet Underground)

The Velvet Undergroundin toinen pitkäsoitto, jonka kokeellisuus hämmensi julkaisuaikanaan kriitikoita ja yleisöä. Viimeinen uutta materiaalia sisältänyt julkaisu alkuperäisjäsen John Calen kanssa.