Pieni mies, suuri ääni ja vielä suuremmat unelmat – Dio-dokumentti maalaa laulajalegendasta lämpimän ja suoraselkäisen kuvan

Dio: Dreamers Never Die käy läpi ikonisen laulajan matkaa ylä- ja alamäkineen aina lapsuudesta kuolemaan saakka.
29.9.2022 11:22

Ronald James Padavona (s. 10.7.1942) oli mies, joka löysi kutsumuksensa jo varhain. Klassisesta musiikista kiinnostunut Padavona aloitti isänsä vaatimuksesta trumpetinsoiton jo viisivuotiaana ja ura musiikin parissa alkoi jo 1950-luvulla sen hetken pop-suuruuksien viitoittamalla tiellä. Deep Purplen innoittamana laulajan ja bänditoveriensa polku lähti rockimpaan suuntaan ja yhtäkkiä Padavona löysi itsensä Ritchie Blackmoren uuden Rainbow-yhtyeen keulilta. Ja loppu, kuten sanotaan, on historiaa.

Padavona tunnetaan maailmalla paremmin Ronnie James Diona – miehenä, joka jätti pysyvän jäljen rock- ja heavy metal -maailmaan ensin Rainbow’n, sitten Black Sabbathin riveissä ja lopulta oman Dio-yhtyeensä kautta. Erityisen suuri merkitys tuleville muusikkopolville ja hevimetallin evoluutiolle oli erityisesti Rainbow’lla, jonka neoklassisen musiikin ja mystisten, fantasiaan pohjautuvien tarinallisten lyriikoiden yhdistelmä raivasi tietä power metalille.

Pitkän uran tehnyt, fanien ja kollegoiden suuresti arvostama Dio menehtyi 16.5.2010 vatsasyöpään 67-vuotiaana. Laulajalegendan kuoleman jälkeen Wendy Dio, Ronnien vaimo ja pitkäaikainen manageri, on pitänyt miehensä lippua korkealla monin, joskus myös hieman kyseenalaisin ja ei-niin-onnistunein keinoin kuten mielipiteitä jyrkästi jakaneen hologrammi-Dion avulla. Parhaiten tässä on onnistuttu viime vuonna ilmestyneen Rainbow In The Dark -omaelämäkerran, jota Dio alkoi työstää ennen kuolemaansa ja jonka veteraanitoimittaja Mick Wall viimeisteli loppuun, sekä nyt pikaiselle elokuvateatterikierrokselle tulleen tuoreen Dio: Dreamers Never Die -dokumentin kautta.

Don Argottin ja Demian Fentonin ohjaama, Wendy Dion tuottama Dio: Dreamers Never Die käy läpi Ronnien koko uran ja elämän kiitettävän kattavasti tämän lapsuudesta ja varhaisista bändiviritelmistä aina kuolemaan saakka. Siihen väliin mahtuu niin ylä- kuin alamäkiä, suuria onnistumisia ja henkilökohtaisia tragedioita, 1990-luvun pudotus isoilta areenoilta pienille klubeille sekä 2000-luvulla alkanut uusi nousukausi. Elokuva maalaa Diosta kuvan suoraselkäisenä, periaatteistaan ja sanoistaan kiinni pitävänä lempeäsydämisenä miehenä, joka jaksoi unelmoida ja paiskia töitä unelmiensa eteen vaikeimpinakin aikoina, ja joka vaati paljon niin yhteistyökumppaneiltaan kuin eritoten itseltään.

Elokuvassa kuullaan Ronnieta itseään vanhojen haastattelujen kautta, jonka lisäksi tarinaa kuljettavat eteenpäin pääasiassa Wendy Dio, Mick Wall sekä radiotoimittajaveteraani Eddie Trunk. Ääneen päästetään myös monia Dion entisiä soittotovereita kuten Vinny Appice, Tony Iommi, Geezer Butler, Rudy Sarzo sekä muusikoita Elf-yhtyeestä, jossa Dio lauloi ennen Rainbow-pestiään. Omia tarinoitaan kertovat lisäksi muun muassa Jack Black, Rob Halford, Lita Ford ja Sebastian Bach.

Kuten monet muut vastaavat dokumentit, Dreamers Never Die putoaa myös välillä siihen sudenkuoppaan, jossa puhuvat päät vain ylistävät elokuvan päähenkilöä kilvan maasta taivaaseen ilman että tämän persoonasta kerrotaan mitään. Varsinkin jostain syystä kaikkiin mahdollisiin rock- ja metallidokumentteihin itsensä tunkeva Sebastian Bach ei tuo elokuvaan mitään lisäarvoa. Paljon enemmän Diosta henkilönä olisi kertonut esimerkiksi elokuvasta jostain syystä pois jätetty pätkä rumpali Simon Wrightin haastattelusta, jossa tämä kertoo Dion ottaneen hänet kotiinsa asumaan rumpalin käytyä läpi rankan avioeron.

On myös harmi, ettei elokuvassa ole kuin vanhoja haastattelupätkiä Ritchie Blackmorelta tai Dio-yhtyeen alkuperäiskitaristilta Vivian Campbellilta, joka sai potkut bändistä kolmen ensimmäisen pitkäsoiton jälkeen. Tämä on toki myös ymmärrettävää, sillä Blackmore ei juuri haastatteluja anna ja Campbellin välit Ronnieen ja Wendyyn olivat ja ovat yhä hyvin tulehtuneet. Campbellin tapauksesta sentään puhutaan elokuvassa, mutta osuus jää kovin pintaraapaisuksi. Wendy Dion äänensävy ja ilme, kun Campbell tulee puheeksi, ei jätä epäselväksi, miksi näin.

Näistä pienistä miinuksista huolimatta Dreamers Never Die on erittäin mielenkiintoinen ja viihdyttävä dokumentti, joka kuitenkin etenee koko ajan eikä jää ihan pelkäksi Dion palvonnaksi. Eritoten alun osuus, jossa puhutaan ajoista ennen Rainbow’ta, on hyvin kiintoisa. Elokuvassa kuullaan myös mielenkiintoisia puheenvuoroja esimerkiksi The Last In Line -musiikkivideon ohjaajalta ja Dion luottoääniteknikko Wyn Davisilta. Erityisesti Davisin osuus on oikeasti koskettava.

Dio: Dreamers Never Die -dokumenttia voi lämpimästi suositella varsinkin niille, joille Dion elämä ja teot eivät ole ennestään kovin tuttuja. Hardcore-fanit eivät ehkä saa leffasta samalla tavalla irti, mutta heille se toimii hienona oodina heavy metalin pienelle suurelle miehelle.

Vesa Siltanen

Dio: Dreamers Never Die esitetään valikoiduissa elokuvateattereissa sunnuntaina 2.10.2022. Varsinaisen elokuvan jälkeen esitetään leffasta pois jätettyjä klippejä.

Lisää luettavaa