Milestones | 14.12.2012 Bar Loose, Helsinki

Ostin levykauppiaani suosituksesta Milestones-nimisen helsinkiläisen rockpumpun Devil In Me -levyn ja innostuin: mainiota Rollarit tai Black Crowes -tyylistä hikistä rockjyystöä parhaimmillaan. Innostuin lisää, kun luin Muusikoiden.netin keikkailmoituksista bändin tekevän keikan ravintolassa Loosessa. Sinne olisi päästävä vaikka väkisin.

Kyseinen päivä alkoi kannaltani huonosti: jääkaappi hajosi kotona ja joudun heivaamaan vanhan romun helvettiin sekä hankkimaan äkkiä uuden, etteivät kaljat lämpene. Hermostuin tästä manööveristä niin, että kietaisin kiukuissani parit sillimehukossut kitusiini ennen keikkaa.

Loose ei mielestäni ole Stadin keikkapaikkojen parhaimmistoa. Alakerran sali on ahtaan pitkulainen ja tilan soundi on oudon honottava. Bassoäänet jytisevät perseessä, jos istuu salin takaosan penkeillä. Paras kuuntelupaikka löytyy yllättäen lavan vasemmalta sivulta, jossa on kodikas kuttilo sohvineen ja parhaat äänet, tosin pändistä näkee silloin vain siluetin.

Loosessa oli mukavasti jengiä, vaikka oli vielä pikkujouluaika. Paikassa on tyypillisen kalliit ravintolahinnat, mutta onneksi jäävettä saa ilmaiseksi. Kittasin sitä loputtomaan janooni. Unohdin tehdä paikan PA- ja bändikamoista tyypillisen kamakatsaukseni, koska mukanani oli Särö-yhtyeemme kitaristi, jota piti valvoa, kun hän oli hieman nauttineen oloinen.

Milestones aloitti aikataulun mukaan tasan klo 22. Settilistassa oli, kuulemma, uusia ja vanhoja suosikkeja vuosien varrelta. Tunnistin ainoastaan Devil In Me -levyn kipaleet. Biiseissä on hyviä koukkuja ja rakenteita, suvantokohtia ja dynamiikkaa. Slidekitaraa ja huuliharppuakin viljeltiin toisinaan elävöittämässä kokonaissoundia.

Laulaja Olli vetää todella komeasti, sävykkäästi ja jotenkin mahtavan kireällä yläpäävoittoisella tyylillä. Kitaristit vonguttavat keppejään hyvän rockesityksen kriteerit täyttäen ja pitkä basistinroikale kukkoilee röyhkeästi kaupan päälle.

Rumpali Tommi paukutti kannujaan niin voimallisesti, että virvelitelineen säätö petti kesken kiivaimman ajon ja snare putosi alimpaan positioon. Rumpujen soitto näytti vähän aikaa huvittavalta, kunnes hän sai laskettua tuolia huomattavasti alaspäin. No, sekään ei onnistunut ihan tuosta noin. Tuolissa oli muistilukko, mutta onneksi oli rumpuavain näköjään mukana. Sitten piti laskea lattiatomeja. Heh, niissäkään ei ollut normaaleja siipiruuveja vaan niitäkin piti hoonata rumpuavaimella.  Keikan jälkeen oli vähän hassun näköistä, kun virveli ja lattiatomit olivat kaikki eri korkeudella.

Milestonesin kaikilla jäsenillä on ikään kuin oma miniroolinsa näyttämöllä ja lavalla tuntuu rockmaneerien puitteissa tapahtuvan kaiken aikaa jotain. Jätkät soittavat, eivätkä kysele. Jos kundit olisivat yhtään nuorempia ja komeampia, niin tyttöjen housujen kastuminen olisi varmaa.

Otin bändin tiiviin tunnin setin jälkeen oitis hatkat ja unohdin taakseni kitaristimme, joka olisi pitänyt heivata taksiin. Sori. Kotimatkalla ostin neljä Hesburgerin ylihintaista Super-burgeria, jotka olivat kyllä herkkua, mutta sotkin majoneesilla nahkapöksyni.

Milestones on ahtavan mahtava rockyhtye ja tekee upeita biisejä. Annan täydet 12 pistettä. Tekin menette katsomaan. Ja muistakaa tukea paikallista levykauppiastanne.

Teksti ja kuvat: Hemmo Päivärinne