Joskus ajoitus voi saada musiikin tuntumaan erityisen ihanalta. Olavi Uusivirran Camouflage on sekavan maailman keskellä täynnä kirkkaita valoja ja värejä. Levy tarjoaa juuri sitä, mitä ihmiset nyt tarvitsevat.
Uusivirta on nelikymppinen, kuten olen itsekin. Ei siis ole outoa, että hänen tapansa ujuttaa musiikkiinsa lämmintä nostalgiaa ja huolettomuutta luo turvaa. Eivätkä ysärille ja 2000-luvulle flirttailut haittaa muutenkaan. Lähes jokainen kappale on kuin lämmin kesäilta. Kaikki on hetken viatonta kuin silloin joskus.
Pelkkään nostalgiaan Uusivirta ei nojaa. Camouflage on kameleonttimainen kokonaisuus täynnä julmetun monipuolisia popkappaleita. Joskus Uusivirran ja bändinsä luomat koukut ja varsinkin sanat liikkuvat ylijuustoisuuden rajalla, mutta juuri se tekee kaikesta niin maukasta.
Jumalat juhlivat öisin, Viel yks Purple Rain ja Camouflage ovat loistavia esimerkkejä kappaleista, jotka voisivat olla tietyn ajan jättihittejä. On aivan kuin Uusivirta ja kumppanit olisivat antaneet kappaleidensa mennä täysillä päätyyn asti. Kuin laulut olisivat heidän viimeisiään.
