AEROSMITH: Rockin´ The Joint

Arvio julkaistu Soundissa 12/2005.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Livetaltioinnit eivät ole mitään uutta Aerosmithille. Vaikka Rockin´ The Jointissa on ripaus välityön makua, sitä ei kannata kuitata olkapäiden kohautuksella. Sillä vaikka Las Vegasissa liikutaankiin, musiikki on kaukana pelikaupungin kliseistä ja pintakimalteesta. Bändi kuulostaa muhevalta rock-moottorilta, jonka sisäänajo on tehty jo kauan sitten, mutta jolla ei ole pienintäkään vaaraa leikata kiinni. Osaset toimivat hyvin öljyttyinä ja Steven Tylerin äänijänteet ovat hyvässä hapessa.

Arvio

AEROSMITH
Rockin´ The Joint
Columbia

Livetaltioinnit eivät ole mitään uutta Aerosmithille. Vaikka Rockin´ The Jointissa on ripaus välityön makua, sitä ei kannata kuitata olkapäiden kohautuksella. Sillä vaikka Las Vegasissa liikutaankiin, musiikki on kaukana pelikaupungin kliseistä ja pintakimalteesta. Bändi kuulostaa muhevalta rock-moottorilta, jonka sisäänajo on tehty jo kauan sitten, mutta jolla ei ole pienintäkään vaaraa leikata kiinni. Osaset toimivat hyvin öljyttyinä ja Steven Tylerin äänijänteet ovat hyvässä hapessa.

Aerosmith on tullut viime aikoina, tahallaan tai tahtomattaan, leimatuksi mahtiballadeistaan, jotka ovat ohjanneet bändin kuvaa keskitien suuntaan. Ehkä juuri siitä syystä tällä tallenteella ohjelmiston pääpaino lepää yhtyeen varhaishistoriassa – I Don´t Want To Miss A Thing soitetaan kuin myönnytyksenä nykyisyydelle. Sen jälkeen yleisö mylvii haluavansa ”vanhaa paskaa” ja se saa, mitä haluaa. Ikistandardi Walk This Way saa seurakseen vanhat coverinsa Rattlesnake Shaken ja Train Kept A Rollin’in, ja ote on niin vakuuttava, että mahdollisille moitteille ei enää ole sijaa.