AEROSMITH: Little South Of Sanity

Arvio julkaistu Soundissa 12/1998.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Livetuplat ovat tylsiä, eivätkö olekin? Noiden usein pakkopullana julkaistujen välitöiden kiusallisuus on vain korostunut cd-aikana, jolloin tuplan kesto voi venähtää reilusti yli kahden tunnin. Aidossa livetilanteessa toiminta pitää virkeänä, mutta olohuone on armoton paikka.

Arvio

AEROSMITH
Little South Of Sanity
Geffen

Livetuplat ovat tylsiä, eivätkö olekin? Noiden usein pakkopullana julkaistujen välitöiden kiusallisuus on vain korostunut cd-aikana, jolloin tuplan kesto voi venähtää reilusti yli kahden tunnin. Aidossa livetilanteessa toiminta pitää virkeänä, mutta olohuone on armoton paikka.
Onneksi joukkoon mahtuu sentään poikkeuksiakin. Little South Of Sanity on livetupla parhaasta päästä ja se kertoo ainakin kahdesta asiasta: Aerosmith on onnistunut pitkän ja myrskyisän uransa aikana luomaan sellaisen nipun klassikoita, että keikkasetin rakentaminen niiden varaan on helppo nakki. Lisäksi bändi on edelleen kovassa vedossa; tylsistyneen rahat pois -kehäraakin vaikutelma loistaa tyystin poissaolollaan, eikä tuoreempi materiaali joudu häpeään vanhojen klassikoiden rinnalla. Mama Kin, Walk This Way ja muut tykitetään tyylillä ja Steven Tyler repii kitusiaan kuin sivupolulle harhautunut oopperalaulaja. Tällä levyllä vuosikymmenten rockperinteet saavat arvoisensa käsittelyn nykyhetkessä.

Lisää luettavaa