Gentleman Thief svengaa niin hienostuneen jazzisesti, että se voisi tosiaan olla Herrasmiesvarkaat-leffan ääniraidalta. Malcolm Mooneyn improvisaatio Salted Tangerines -raidalla liikkuu yhtä kaukana tuolla kuin hänen laulutulkintansa kraut rock -legenda Canin riveissä 30 vuotta sitten. Elbow-yhtyeen kanssa äänitetty The VIY laahustaa alakuloisena itämaisena folkina suoraan sydämeen. Enin osa Badly Drawn Boyn parhaan kaverin albumista on kuitenkin pohjimmiltaan melodista ja ehdottoman englantilaista kevyiden hip hop -rytmien variointia – sinänsä helppoa ja kivaakin kuunneltavaa.
Ilmeisesti Andy Votelilla ei ole kykyä tai halukkuutta keskittyneeseen ja pitkäjänteiseen studiotyöskentelyyn, sillä jos jokin tältä albumilta puuttuu, niin usein luonnosmaiseksi jääneet kappaleet yhdistävä selkeä johtoajatus. Liian usein on selvästikin päästetty läpi ensimmäinen toteuttamiskelpoinen idea parasta mahdollista sen suuremmin etsimättä. Keskeneräisyyden lisäksi levy on myös aivan liian pitkä. Melkein 70-minuuttisena pakettina se on kovin turhauttava matka ja siitä on kovin hankala nauttia vapautuneesti ja seuraavaa virhettä odottamatta. Selvästi lyhyemmäksi trimmattuna All Ten Fingers saattaisi olla hyvinkin jäntevä levy.
ANDY VOTEL: All Ten Fingers
Arvio julkaistu Soundissa 01/2003.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Arvio
ANDY VOTEL
All Ten Fingers
Twisted Nerve
All Ten Fingers
Twisted Nerve