On johdonmukaista, että Mitskin uusin levy on myös tähänastisista kypsin. Mutta tapa, jolla musiikki kertoo suuruudestaan, yllättää. Tyynen kerronnan taustalla kohisevat hyökyaallot, jotka keinauttavat mittakaavat soljuvalinjaiseen tanssiin.
Ulkoasultaan Nothing’s About to Happen to Me vastaa kolmen vuoden takaista edeltäjäänsä The Land Is Inhospitable and So Are We’tä. Se on ensisijaisesti bändi- ja orkesterilevy, jonka voi asettaa hyllyssä vaivatta Joan Baezin klassikoiden rinnalle.
Ilmaisu on kuitenkin korostuneen nykyaikaista. Musikaalivaikutteineen, vuosikymmenhyppyineen ja tyylilajivalintoineen albumi on samaa suurta 2020-luvun americanaa, jonka mahdollisuuksilla esimerkiksi Lana Del Rey ja Weyes Blood ovat pelanneet jo jonkin aikaa.
Voimakkaimmin levyssä puhuttelee sen sisäinen maailma. Mitski rakentaa kappale kappaleelta mielikuvastoa, joka asemoituu paoksi kahlitsevista realiteeteista ja ahtaista tulkintakehyksistä. Toisinaan suojapaikat on naamioitu ilmeettömyydellä, mutta melodioiden kepeys ja ajoittaiset rikkaat soitinnukset paljastavat sen estottomuuden, ilonkin, joka helmeilee ulkoisten katseiden katveessa.
Kaksitasoisuus antaa albumille kiehtovan vivahteen. Äärimmäinen itsekontrolli ja kaikki estot sivuuttava autonomia ovat paradoksaalisesti yhtä.
