A.P. SARJANTO: En enää palvele huonoa isäntää

Viisi vuotta vierähti A.P. Sarjannon napakasti realistisesta Kova maa -debyytistä, jonka Suurenmoista Jeeves soi runsaasti radiossa. Toiseen iskuun janakkalalainen laulunlaatija – hänen töitään ovat levyttäneet Topi Sorsakoski, Remu ja Timo Rautiainen – lähtee melkein saman kovatasoisen kaveripiirin kanssa. Kielisoittimia pelaavat Tommi ja Janne Viksten sekä Olli Haavisto, bassossa on tuottaja Tom Nyman ja rummuissa Janne Haavisto. Arto Järvelä ja Jouko Kyhälä soittavat viulua ja harmoonia parilla raidalla. Debyytin monipuolisuus on vaihtunut mandoliinin, banjon ja steel-kitaran sävyttämään puoliakustiseen folk rock -painotukseen. Selkeää virtaviivaisuutta on saavutettu kokonaisuuden ilmeikkyyden kustannuksella, vaikkei vaivatonta soittoa ja maneeritonta laulua kuivuudesta voi moittia.

Parhaat palat ovat komeita. Kymmenminuuttinen Balladi Juhani Aataminpojasta kertoo Hämeen rankimman murhamiehen kauhutarinan (12 vainaata 1800-luvun puolivälissä) verkkaisesti veret seisauttavalla pieteetillä. Tummaa, mutta paisuttelematonta laulua tehostavat vain polkuharmooni, viulu, nyckelharpa ja akustinen kitara. Muuta ei tarvita unohtumattomaan klassikkoon. Perimmäisiä arvoja peräävä Luokses jään ravaa ripeästi samaa ajattoman syvää kaviouraa kuin Juokse sinä humma tätä matkimatta. Maailma nukkuu yhdistää lohduttavan lempeyden arjen armottomuuteen saumattomasti.

Filosofinen vertauskuvallisuus sitoo yhteen Kotka ja kyntömies – sekä Loputon yö -kappaleet, mutta missä edellinen helkkyy folkia, jälkimmäisen painajainen kurottaa rockimpaan ilmaisuun Tommi Vikstenin kipakalla sähkökitaralla. Rehvakkaasti bluegrassia riipivä nimiraita hehkuttanee sitä muutosta, että Sarjanto pääsi levyjensä välissä trukkikuskista hänelle sopivampaan päivätyöhön toimittajaksi.