Jos Rob Zombien aiempi tuotanto, oli kyse sitten soolourasta tai White Zombiesta, on yhtään tuttua, tietää mitä saa, kun pöytään tärähtää industrial- ja kauhuelementeillä höystetyn metallitamppauksen suurvisiirin kahdeksas soololevy.
Zombie on tavallaan kuin AC/DC. Vaikka linjassa pysytään järkähtämättä ja uusi levy toisensa perään saattaa kuulostaa äkkiseltään saman vanhan toistolta, oma juttu on hallussa niin täydellisesti, että tutuilta vaikuttaviin ralleihinkin saadaan jollain kumman ilveellä uutta virkeyttä ja henkeä.
Vaikka nyt nojataan hieman vahvemmin raskaampaan ja aggressiivisempaan jyräykseen, tanssittavuutta ja groovea ei ole unohdettu. Metallisemmat ja punkimmat rypistykset erottuvat kuitenkin edukseen. Kun ämyreistä jyrisee F.T.W. ‘84, Tarantula, Heathen Days tai The Black Scorpion, ei vain voi olla nyökyttelemättä päätään tai tamppaamatta jalalla tahtia. Mainitut jäävät päähän senkin jälkeen, kun levy on lakannut soimasta. Se on aina hyvä merkki.
Joukkoon mahtuu kuitenkin myös tylsempiä hetkiä ja unohdettavia täytepaloja, minkä vuoksi arvosana ei nouse perushyvää korkeammalle.
