Sveitsin folk metal -suuruus julkaisee yhdeksännen albuminsa. Edellisestä onkin jo kuusi vuotta.
Chrigel Glanzmannin johtamassa bändissä on rampannut väkeä kuin hollituvassa, ja nytkin on esitellä uusi viulun ja kampiliiran taitaja Lea-Sophie Fischer. Parhaimmillaan varsinkin viulu soi niin herkästi ja tarvittaessa intensiteetillä, että itse asiassa Eluveitien ilmaisuun kaipaisi suurempaakin perinnesoittimien roolia.
Nyt yhtyeellä on tapana tukottaa kappaleensa Glanzmannin ärjyllä ja Fabienne Ernin puhtaalla laululla sekä raskailla melodeath-riffeillä, joiden seassa akustiset elementit yrittävät pärjätä parhaansa mukaan. Kaiken lisäksi Ànv kestää lähes tunnin. Hengähdystaukoja on, muttei tähän nähden tarpeeksi.
Klassikkona pidetyn Slanian (2008) jälkeen Eluveitie-fanit ovat saaneet taittaa peistä kunkin levyn asemasta tuotannossa. Oletettavasti myös Ànv tulee olemaan yksille kunniakasta jatkoa diskografiaan, toisille pettymys, kolmansille jopa paluu ruotuun.
Hieman ulkopuolelta tarkasteleva kriitikko toivoisi isojen visioiden bändiltä tarkempaa fokusta. Jotain jylhien alppimaisemien kaltaista selväpiirteisyyttä, jos mennään kliseisiin.
