ELUVEITIE: Helvetios

Arvio julkaistu Soundissa 1/2012.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Sveitsin Eluveitie on alunalkaen erinomainen konsepti ja myös jonkinasteinen edelläkävijä folkmetallin saralla, vaikka yhtye ei sentään aivan tyylisuunnan kärkikahinoihin osallistukaan. Ajan saatossa folkmetalli-termi on hieman kärsinyt inflaatiota ja ainakin uudemmat tulokkaat joutuvat taistelemaan ennakkoluuloja vastaan.

Arvio

ELUVEITIE
Helvetios
Nuclear Blast

Sveitsin Eluveitie on alunalkaen erinomainen konsepti ja myös jonkinasteinen edelläkävijä folkmetallin saralla, vaikka yhtye ei sentään aivan tyylisuunnan kärkikahinoihin osallistukaan. Ajan saatossa folkmetalli-termi on hieman kärsinyt inflaatiota ja ainakin uudemmat tulokkaat joutuvat taistelemaan ennakkoluuloja vastaan.

Eluveitien nykyresepti on sama tuttu kuin muutamalla edellisellä levyllä: tymäkkää Göteborg-metallia, perinnesoittimilla esitettyjä melodioita ja örinälaulua. Tosin Eluveitie sattuu jälleen kerran asettamaan julki kertaluokkaa parempia sävellyksiä, joissa melodiat juhlivat ja tanssahtelevat kepeästi suuren leirinuotion ympärillä. Eluveitien soundimaailma on kohtuullisen laaja, mutta vaikuttaa siltä, että folk alkaa olla lähinnä mauste. Siksi Eluveitiesta ei ehkä pitäisikään puhua enää pelkkänä folkmetallibändinä.

Eluveitie on lyönyt jokerinsa pöytään jo ajat sitten ja uutta levyä piinaa pienoinen yllätyksettömyys. A Rose For Eponan tyyliset sovituksellisesti avarat sävellykset ovat kokonaisuuden kannalta merkittäviä tajunnanlaajentajia, vaikka ne koostuvatkin perin kepeistä aineksista. Helvetios-levyn tarjonnasta löytyy juuri sellaisia kappaleita, joilla bändi pystyy parantamaan asemiaan markkinoilla, mutta varmasti vanhaan fanikaartiin jää heitäkin, jotka peräänkuuluttavat taiteellisesti syvempää ilmaisua.

Lisää luettavaa