Arvio: Katatonia on tripillä, jossa kanssakuulijan kokemus on ekskursion oppaalle täysin yhdentekevä

Jonas Renkse näyttää uppoavan hallitsemattomasti sielunsa syöve­reihin, nyt kun Anders Nyström on sivussa.
Arvio julkaistu Soundissa 6/2025.
Kirjoittanut: Henri Eerola.

Arvio

Katatonia
Nightmares as Extensions of the Waking State
Napalm

Varhaisen Katatoni­an tyylin kuoriudut­tua kuolodoomista melodiseksi goottirockiksi ruotsalaisyhtyeen uran määrittävää aikakautta leimasi samastuttava hapuilu. Bändi oli kiinnostavimmil­laan juuri etsikkoaikanaan, pyristellessään irti irvistelevän menneisyytensä ikeestä – nuorina metallipäinä, jotka päättivät ammentaa varhaisen Paradise Lostin sijaan The Curelta ja The Sisters of Mercyltä.

Jossain kohtaa vuosien 2006 ja 2009 välillä ennen niin omalei­maisen hauras Katatonia saavutti tietoisuuden ja sympaattisesta tuli systemaattista.

Sen lisäksi, että utuinen vaih­toehtorockautomaatti on kiertänyt viime vuodet samaa kehää, yhtyeen viimeisin levy Sky Void of Stars (2023) toi mukanaan umpisolmua muistuttavat, näennäisesti rauhalli­sesta tunnelmasta huolimatta mie­livaltaisesti poukkoilevat sovitukset, jotka ikävä kyllä määrittävät uutta levyä entistä voimakkaammin.

Nightmares as Extensions of the Waking State on virallisesti ensimmäinen Katatonia-levy ilman perustajajäsen Anders Nyströmiä. Kun viimeksi The Fall of Heartsille (2016) säveltänyt kitaristi ja ainoa tasaväkinen yhtiömies on sivussa, Jonas Renkse näyttää uppoavan hallitsemattomasti sielunsa syöve­reihin. Se johtaa progressiiviseen trippiin, jossa kanssakuulijan koke­mus on ekskursion oppaalle täysin yhdentekevä.