Katatonian edellinen levy Night Is A New Day (2009) oli nousujohteisen kehityskaaren eräänlainen lakipiste ja bändi saavutti nirvanansa syvimmätkin sopukat. Katatonia ei ole hämääntynyt omasta erinomaisuudestaan, vaikka Dead End Kings ei pystykään nostamaan bändiä enää korkeammalle. Mutta toisaalta, onko tarvettakaan?
”Kanna taakkasi ylpeydellä”, sanoo laulaja Jonas Renkse ja osuu uuden levyn ytimeen. Uutuus ei ole samalla tavalla tuskallinen tai painostava kuin edellinen levy, vaikka tästäkin riemullisuus on kaukana. Pikemminkin tunnelma on kääntynyt levollisemmaksi, jossa voi aistia pienen ilkikurisuuden siemenen. Aivan kuin Katatonia olisi asettunut jo kaikenlaisen kipuilun yläpuolelle ja löytänyt sellaisen olotilan, jossa mieli on asettunut kellumaan ylimaallisen hyvänolontunteen heijattavaksi.
Katatonia alleviivaa tunnelmaa selkeillä sävellyksillään, joiden yllätyksellisyys ei ole niin selkeän päällekäypää kuin ennen. Oikeastaan juuri nykyeväillä bändi pystyy taluttamaan kauniisti tajunnanvirtansa lähteille.
Periaatteessa Dead End Kings edustaa – niin tylsältä kuin se kuulostaakin – vakaata Katatonia-työtä. Vaikka jännite ei riitäkään läpi koko levyn, riittää Dead End Kingsistä komeasti vaikka toisenkin katumusnauhan verran.
