Arvio: Loputtoman kunnianhimoinen Peter Gabriel – I/O on toiveikas albumi elämän suurista teemoista

Arvio julkaistu Soundissa 11/2023.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Peter Gabriel
I/O
Real World

Genesisin vuonna 1975 jättäneen Peter Gabrielin soolotuotanto on ollut määrällisesti suhteellisen niukka. Peter Gabriel -debyytistä (1977) alkaen albumeja on tullut kaikkiaan vain neljätoista, joista niistäkin neljä soundtrackiä ja levylliset covereita ja omien laulujen orkestroituja uusintoja. 80-luvulta lähtien uutta materiaalia on saatu odottaa levy levyltä yhä pidempään, ja Upin (2002) seuraajaansa peräti 21 vuotta.

I/O-albumin esityöt olivat alkaneet jo ennen Upin julkaisua, mutta projektin valmistumista viivästytti osaltaan Gabrielin mittava kunnianhimo. Tätä oletusta tukee esimerkiksi I/O:n tekoon osallistuneiden muusikoiden ja laulajien ja käytettyjen studioiden suuri määrä. Levyn valmistuttua Gabriel julkaisi biisit singleinä viime tammikuusta lähtien kronologisesti tipotellen aina uudenkuun aikaan.

Peter Gabrielin teknologiaviehtymyksen seurauksena I/O on saatavilla kahtena miksauksena ja lisäksi Dolby Atmos -versiona. Bright-Side Mixistä vastaa Mark Stent ja Dark-Side Mixistä Tchad Blake, jotka molemmat ovat lukemattomien artistien äänitteillä meritoituneita osaajia.

So Much muistuttaa albumin herkimpänä raitana, kuinka paljon on vielä elettävää ja annettavaa, vaikka elämä onkin rajoitettu painos.

I/O:lla Gabriel on uskollinen tyylilleen. Tälläkään kertaa ei kuulla ilmiselviä kertaiskuisia hittibiisejä eikä edes rockia sen tavanomaisimmassa mielessä, vaikka Gabrielin luottokolmikkona So-albumista (1986) lähtien soittaneet kitaristi David Rhodes, basisti Tony Levin ja rumpali Manu Katché rakentavatkin jälleen useimmille biiseille lujan pohjan. Levinin ja Katchén beatit iskevät perinteistä soljuvuutta karttaen painavasti mutta teräksisen sledgehammerin sijasta jäntevästi kuin isolla kuminuijalla. Syvyyttä ja väriä I/O:n sointiin tuovat Brian Enon lisäksi muiden muassa Gabrielin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin John Metcalfen kapellimestaroiman New Blood Orchestran jouset ja puhaltimet, Soweto Gospel Choir ja ruotsalainen mieskuoro Orphei Drängar.

Peter Gabriel on 73-vuotiaana tullut lauluntekijänä siihen monen veteraanikollegansa tuotannosta tuttuun vaiheeseen, että ikääntyminen ja sen moninaiset heijastumat kuuluvat enenevässä määrin syntyvien laulujen teemoissa.

Maailmaa riivaavan epäoikeudenmukaisuuden ja hyvän ja pahan taistelun keskelläkin Peter Gabriel haluaa pysyä toiveikkaana ja positiivisena.

I/O:lla suurten asioiden pohdinta alkaa jo levyn nimiraidasta. Gabrielin input–output-filosofia ei liity kansantaloudelliseen panos–tuotos-ajatteluun vaan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja vääjäämättömään yhteyteen. ”Stuff coming out, stuff going in. I’m just a part of everything.

Muistoja ja kuolevaisuutta käsittelevä Playing For Time on yllättäen sekä sävellyksenä että sovitukseltaan peittelemätön Randy Newman -pastissi. So Much muistuttaa albumin herkimpänä raitana, kuinka paljon on vielä elettävää ja annettavaa, vaikka elämä onkin rajoitettu painos. And Still on surullinen mutta silti eteenpäin katsova laulu Gabrielin edesmenneelle äidille.

Maailmaa riivaavan epäoikeudenmukaisuuden ja hyvän ja pahan taistelun keskelläkin Peter Gabriel haluaa pysyä toiveikkaana ja positiivisena. Sielukkaan rauhallisilla ensitahdeillaan Curtis Mayfieldin People Get Readyn mieleen tuova Live And Let Live antaa vahvan tuen suvaitsevaisuudelle.

Lisää luettavaa