PETER GABRIEL: OVO

Näyttämömusiikin julkaiseminen sellaisenaan, eli ilman kuvaa, on aina riskialtista puuhaa. Näin näemmä siinäkin tapauksessa, että nimesi on Peter Gabriel. Tämänkin Millennium Domeen valmistetun suurieleisen teatteri/tanssiesityksen sävelet toimisivat todennäköisesti raikkaammin, jos niiden kumppaniksi tehty kuva olisi täydentämässä elämystä.
Välikysymys siitä, kannattaako Peter Gabrielin ensin odotuttaa uutta albumiaan kuusi vuotta ja sitten julkaista tällainen levy, on myös vähintään oikeutettu. Etenkin kun ukko uutuuttaan puffaavissa haastatteluissa taas vakuuttelee Us -albumin seuraajankin pian valmistuvan. Vuoden vartoilu ei olisi enää tuntunut missään, ja sitten OVOn olisikin voinut päästä maailmaan esimerkiksi koko produktion esittelevänä videona ikään kuin jälkilauseenomaisesti.
Oli miten oli, OVO (eli muistaakseni "muna" latinaksi) ei tee oikeutta Peter Gabrielin taidoille. Harvoista miehen itse laulamista kappaleista ei Digging In The Dirtin perinnettä jatkavaa The Tower That Ate Peoplea lukuunottamatta löydy särmää nimeksikään ja balladitkin ovat turhan vähäverisiä. Muiden solistien (muun muassa Elizabeth Fraser ja Neneh Cherry) joukosta pahimmat pohjat vetää The Time Of The Turningin myötä Richie Havens, joka vaikuttaa jääneen hankkeen liiderin demojen lumoihin. On omituista kuunnella tämän sielukkaan veteraanin laulavan Gabrielin maneereilla. Soittajapuolella esiintyy parhaassa vireessä komppiduo Tony Levin-Manu Katche ja pisteitä nostavat myös Shankarin viulu sekä Kudsi Ergunerin ney-huilu.