Monin osin nahkean vuoden 2024 ansioihin voi lukea sen, että toivotin Tori Amosin taas tervetulleeksi elämääni. On ollut perin mukavaa huomata, että viimeksi toissa vuosikymmenellä aktiivisesti kuuntelemani artisti on saanut aikaan upeaa musiikkia myös vanhemmilla päivillään. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi ylipäänsä jäin joskus hänen kyydistään.
Joulumarkkinoille ilmestynyt Diving Deep Live on äänitetty vuosien 2022–2023 kiertueelta, joka promotoi Amosin viimeisimmän sooloalbumin Ocean to Oceanin julkaisua. Hienolta levyltä on mahtunut mukaan vain nimikappale, mutta kuudessatoista studioalbumissa riittää hyvin materiaalia parituntisen tupla-albuminkin tarpeiksi. Varhaisin otos on debyytti Little Earthquakesin (1992) hienous Silent All These Years.
Diving Deep Livella kuullaan Amosin pianon ja äänen lisäksi vakiobasisti Jon Evansia ja näissä kuvioissa tuoreempaa rumpalia Ash Soania. Vähintään tunnetasolla olisi ollut huimaa saada intiimi kattaus korvilleen Soundgarden- ja Pearl Jam -mies Matt Chamberlainin tahdittamana, mutta eipä kokeneen Soaninkaan toiminnassa ole maristavaa.
Vuodet ovat tuoneet Amosin katebushiaaniseen tulkintaan särmää, joka tunkeutuu mielihyväkeskukseen hyväsoundisen livelevyn myötä kunnon väreitä nostatellen. Enpä keksi musiikista ylipäätään pitävää ihmistä, jolle en voisi suositella tätä albumia.
