Tori Amosin tähtitaivas tuikkii taas – Native Invader kietoo vastustamattomasti pauloihinsa

Tori Amos
Native Invader
Decca

Taiteellisempien kokeilujen ja omien hittien uudelleenlämmittelyjen jälkeen Tori Amos palasi tutumman ilmaisun pariin hieman hengettömäksi ja keskinkertaiseksi jääneellä Unrepentant Geraldinesilla (2014). Nyt tähdet ovat taas oikeassa asennossa ja palaset putoavat nätisti paikoilleen.

Native Invaderilla on edustettuna Amosin parhaimmat puolet: se on tunnelmallinen, melodinen ja synkimmilläänkin kaunis. Pääosassa on Amosin ihana ja herkkä laulu sekä piano, ja näiden ympärille kootaan kerroksia kappalekohtaisesti jousisoittimista rumpujen ja sähkökitaran kautta kone-elementteihin.

Levyn avaa minimalistinen ja maalaileva Reindeer King, jonka jälkeen Wings ja edelleen Broken Arrow tuovat mukaan näitä mainittuja osasia, yltyen aina Up The Greekin eksoottiseen folkdiskoiluun. Lopulta palataan taas perusasioiden, laulun ja pianon, äärelle ja kasvu alkaa alusta. Tuttu kaava, joka toimii näiden sävellysten kanssa erityisen hyvin.

Biisi kuin biisi toimii kokonaisuudesta irrotettunakin ja melodiat porautuvat mieleen. Erikoisemmat amosmaisuudet ja taiteilut ehkä puuttuvat, mutta niitä ei tälle kokonaisuudelle jää edes kaipaamaan. Albumi kantaa juuri näin alusta loppuun, pauloihinsa kietoen.