Kun Tori Amosin Little Earthquakes (1992) ilmestyi, maailmassa oli Kate Bushin mentävä aukko, jota ei edes hänen Red Shoes -levynsä (1993) kauaa tukkinut. Niinpä oli valitettavan helppoa alkaa puhua Amosista ties minä kruununperillisenä ja työn jatkajana. Laiska ratkaisu, joka takuulla otti kupoliin molempia naisia.
Onneksi jo Amosin seuraavat kiekot tekivät selväksi, että musiikillisia yhtäläisyyksiä oli lopulta aika vähän. Niin hän pääsi luomaan itselleen omaa imagoa ja taiteilijapersoonaa. Uran omiin käsiin ottaminen heijastuu myös videoihin. Vielä Under The Pinkin (1994) promoilla on taipumus herkutella hänen kauneudellaan, mutta siitä eteenpäin alkaa määritelmä ”taidevideo” tuntua oikeimmalta.
Kahden dvd:n mittaisen retrospektiivin parissa korostuu, että Amos jos kuka on tehnyt aina johdonmukaisesti albumeja. Jopa hänen coverlevynsä Strange Little Girls (2001) noudatti omaa sisäistä logiikkaansa. Niinpä tällainen kokoelma ei pääse raapaisussaan pintaa syvemmälle.
