THE BIRDWATCHER: Afternoon Tales The Morning Never Knew

Toissavuotisella debyytillään amerikkalainen multi-instrumentalisti Dan Matz tyytyi instrumentaalitunnelmointiin. Nyt keinoihin on lisätty laulukin, mutta viitekehys on yhä erittäin intiimi ja tajunnanvirtainen. Laulu kuulostaa melkein kuiskailulta tai hajanaisten ajatusten ääneen lausumiselta. Tämän tyyppistä minimalistista maalailua on yleensä harrastettu enemmän Englannissa ja kokonaisuutta leimaakin melko brittiläinen atmosfääri.

Akustiset ja satunnaisesti sähköisetkin kitarat, banjo, huuliharppu ja sähköbasso saavat seuraa lapsenomaisesta, lelumaisesta electronicasta. Tässä yhteydessä suorastaan hämmentävän isoksi äityvässä The Hushissa lyödään jo laiskasti rumpujakin.

Yleisvaikutelma on rauhoittava ja kokonaisvaltainen. Kuten arvata saattaa, heikko kohtaa piilee edellisen lauseen jälkimmäisessä adjektiivissa. Yksikään kappale ei jää mieleen ja vaikka Afternoon Talesia on välillä mukavan tyynnyttävä kuunnella, sen unohtaa melkein heti kun levy on lakannut pyörimästä. Birdwatcher ei jätä sellaista pitkäkestoista syvempää hehkua kuin vaikka Jeb Loy Nicholsin Easy Now, joka puitteiltaan on yhtä pelkistetyn intiimi, mutta pursuaa mieleenpainuvia lauluja.