CALEXICO: Garden Ruin

Arvio julkaistu Soundissa 03/2006.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Puhaltimia on, mutta ei mariachi-torvia. Meksikolaismeininkiä löytyy, mutta oikeastaan vain yhdestä biisistä. Lyömäsoittimet lätkivät lähinnä peruskomppia. Calexico on ajautunut aika kauas siitä perkussioihin nojaavasta, meksikolaisittain nyrjähtäneestä popista, minkä yhtye jalosti huippuunsa Hot Rail -albumilla (2000).

Arvio

CALEXICO
Garden Ruin
City Slang

Puhaltimia on, mutta ei mariachi-torvia. Meksikolaismeininkiä löytyy, mutta oikeastaan vain yhdestä biisistä. Lyömäsoittimet lätkivät lähinnä peruskomppia. Calexico on ajautunut aika kauas siitä perkussioihin nojaavasta, meksikolaisittain nyrjähtäneestä popista, minkä yhtye jalosti huippuunsa Hot Rail -albumilla (2000).

Kolmen vuoden takainen Feast Of Wire -levy astui jo askeleen pois erikoisimmista ratkaisuista, mutta seilasi kuitenkin vielä varsin omissa vesissään. Nyt viidennellä albumillaan arvaamattomana tunnettu arizonalainen Calexico tuo americanassaan mieleen Jayhawksin, rokatessaan nykyisen dEUSin, rauhallisimmillaan jopa Crowded Housen.

Garden Ruin -levy yllättää siis lähinnä tavanomaisuudellaan, minkä johdosta ensimmäiset kuuntelut jättävät kerrassaan valjun olon. Vähitellen muistot vanhasta länkkärisoundista häipyvät mielestä ja mieli alkaa avautua. Calexico on aina ollut pitkälti Joey Burnsin ja John Convertinon projekti, mutta nyt kyseessä on oikea bändilevy, mikä onkin avain musiikin toimivuuteen. Garden Ruin -kiekko on nimittäin parhaimmillaan rokatessaan konstailemattomasti, kuten Deep Downin ja All Systems Redin loppujunnauksissa.

Lisää luettavaa