CALEXICO: Feast Of Wire

Onkohan Amerikan lounaisilla aavikoilla oikeasti niin jännittävää ja kaunista kuin Calexico-yhtyeen maalailu antaa ymmärtää? Hyvin harva orkesteri kykenee piirtämään yhtä taitavasti konkreettista maisemaa ja miljöötä musiikillisin keinoin kuin tämä Giant Sand -kombosta aikoinaan erkaantunut duo.

Kaktusten, pölyn ja kirjavien ihmiskohtaloiden kirjo synnytetään uutuudellakin taatulla Calexico-metodilla. John Convertinon ja Joey Burnsin muodostaman ytimen ympärille on jälleen ryhmittynyt kirjava soittajien joukko, joiden avulla kapellimestarit muokkaavat Feast of Wiren hiipivän tiheän atmosfäärin. Perusviritys on Calexicon aiemmilta albumeilta tuttu: tummanpuhuvat elokuvamusiikkia lähestyvät numerot leijuvat upeasti mariachi-torvien, haitareiden ja sihisevien perkussioiden kannattelemana ja sekaan ui pehmeästi laulettuja folk-kertomuksia. Ennio Morriconen vaaran tunnetta ja kauneutta naittava perinne on vahvasti läsnä, vaikka tasapaino on kallistunut puhtaiden laulujen suuntaan. Joey Burnsin hauraat tulkinnat kuulostavat jonkinlaiselta Neil Youngin ja latino-estetiikan risteytykseltä, joka toimii kuin häkä.

Levyn tähtihetkiin lukeutuvat Quatrro- ja Black Heart -kappaleet ovat täysosumia hienon yhtyeen uralla. Instrumentaalinumeroista vienosti trippailevat Attack el Robot Attack ja Dub Latina kertovat paitsi Convertino-Burns -kaksikon tyylitajusta myös miesten halusta etsiä uusia variaatioita perussoundistaan.

Arizonan kuumuudessa majailevan Calexicon uran onnistunein albumikokonaisuus tihkuu nykymusiikissa harvinaista magiaa ja satumaisuutta, joka saa mielikuvituksen surraamaan villisti. Mitähän hienouksia nämä hiekkaerämaan taikurit pyöräyttävät seuraavaksi esiin kituvien kasvien ja katalien käärmeiden kotiseudustaan?